Kun edelläkävijyydestä tuli kirosana
Julkistaloudessa ollaan toimeenpanemassa sen historian suurinta rakenteellista muutosta. Vuoden 2023 alussa sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen tehtävät siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle ja kuntien tehtävien määrä vähenee. Monessakin kunnassa huokaistaan helpotuksesta, kun jokavuotinen yllätysmomentti menokehityksessä poistuu ja päästää elämään ennakoitavampaa arkea. Ihan vielä ei kuitenkaan olla selvillä vesillä, koska lopullinen rahanjako on kesken ja virta näyttää valuvan hyvinvointialueiden suuntaan.
Soten jättämät jäljet kunnille ja kuntalaisille ovat pysyvät. Hyvinvointialueet vievät mukanansa paitsi menot, myös ison osan kuntien tuloista. Sote-siirtolaskelmat on päivitetty jo lukuisia kertoja, mutta lopullinen rahoituksen tasaus tiedetään vasta syksyllä 2023, kun vuoden 2022 tilinpäätöstiedot ja verotulotiedot ovat käytettävissä. Sote-menojen poikkeuksellisen kovasta kasvusta on viestitty mediassa laajalti. Vaikka verotulojen kasvu osaltaan kattaa menojen kasvusta aiheutuvaa siirtyvien tulojen ja menojen epätasapainoa, jää kunnille vielä lisää rahoitusvastuuta valtionosuusleikkausten muodossa.
Järvenpään kaupunki on aikanaan päättänyt siirtää sote-palvelunsa alueellisen kuntayhtymän hoidettavaksi sillä ajatuksella, että se nyt toteutuvaa sote-uudistusta silmällä pitäen olisi järkevää ja mahdollisesti isommassa yksikössä saatettaisiin saada veroeurotkin tehokkaampaan käyttöön. Toisin kävi.
Kaupungin sote-menot ovat kuntayhtymän toiminta-aikana kasvaneet hurjaa vuosivauhtia, jopa 10% vuodessa. Nyt viimeisenä toimintavuonna menoylitykset ovat vielä aikaisempia vuosia suuremmat, ja kun yllättäen kuntayhtymässä tehty palkkaharmonisointi onkin osoittautumassa pykälien vastaiseksi, lankeaa kuntien maksettavaksi vielä 20 miljoonaa euroa parin edellisen vuoden piikkipalkkaharmonisointeja. Lainsäätäjä on kaikessa jalomielisyydessään tullut rahoituslaskelmien toteutuksessa vastaan siten, että mahdolliset vuotta 2021 edeltävät piikkipalkkaharmonisointimenot poistetaan siirtolaskelmista, mutta ennakoimatonta maksettavaa ja tulevista valtionosuuksista karsittavaa menoa tulee kunnille liikaa ilman niitäkin.
Sote-uudistuksen toteutus kohtelee kuntia ja kuntalaisia epätasa-arvoisesti. Edelläkävijäkunnat, jotka ovat perustaneet sote-kuntayhtymiä ennen pakollista hyvinvointialueuudistusta, maksavat uudistuksesta kahdesti. Kuntayhtymien perustamis- ja muutoskustannukset ja palkkaharmonisointi on rahoitettu ajan saatossa kuntalaisilta kerätyillä verotuloilla ja nyt, kun nämä menot huomioidaan siirtolaskelmissa kuntakohtaisina siirtyvinä menoina, leikataan korkeampi menotaso samaisten kuntien tulevista valtionosuuksista. Omista sote-palveluista toimintonsa hyvinvointialueille siirtävät kunnat eivät näitä kustannuksia ole joutuneet maksamaan ja jatkossa ne maksaa valtio. Onpa hoitoalan palkkaneuvottelutuloksessakin varauduttu palkkaharmonisoinnin kustannuksiin erillisestä potista.
Jos kunnan tulorahoitus on riittämätön ja taloudellinen liikkumavara niukka, kuten se Järvenpäässä tehdyistä laajoista sopeutustoimista huolimatta edelleen on, tarkoittaa sote-menokasvun seurauksena tuleva valtionosuusleikkaus, että järvenpääläiset joutuvat kantamaan samaa taakkaa toistamiseen. Veronkorotusten uhka roikkuu ilmassa, jotta 2024 rahoitusleikkauksen jälkeenkin tulot riittävät jäävien menojen rahoittamiseen. Jos lopputulos olisi tiedetty kuntayhtymää perustettaessa, niin ehkä maassa olisi jokunen kuntayhtymä vähemmän. Mutta tehty mikä tehty, ei auta jälkiviivaus tälläkään kertaa.
Hienoinen toivon kipinä leijuu vielä ilmassa: josko valtiovalta tarttuisi toimeen ja paikkaisi tilanteen kovasti odotetulla valtionosuusuudistuksella!
Kirsi Rinne
Talousjohtaja
Järvenpään kaupunki