Eskarit näkivät Todellisuuden tuntu -näyttelyssä joutsenen, pingviinin ja repun
Cooperin päiväkodin eskarilaisilla oli edessään innostava taidehetki. Ryhmä saapui elokuussa Järvenpään taidemuseoon tutustumaan Marjukka Korhosen, Tiina Raitasen ja Charlotta Östlundin Todellisuuden tuntu -näyttelyyn.
Museovierailu alkoi oppaana toimivan Siiri Nurmen kysymyksellä: kuinka moni lapsista oli käynyt museossa aiemmin? Osalle museokäynnit olivat jo tuttuja, mutta joillekin kyseessä oli aivan ensimmäinen kerta.
Marjukka Korhosen Musta joutsen -teoksessa lapset näkivät ensin ihmisen, mutta opas valaisi, että teoksessa saattoi nähdä myös joutsenen piirteitä. Teoksessa on ikään kuin joutsenen nokka, mutta toisaalta myös tanssijan kärkitossu. Lähtökohtana teoksessa on tanssi liikkeineen. Pitkä kaula herätti silti pohdintaa: ei ihmisellä ole noin pitkä kaula, mutta joutsenilla kyllä on.
Kun ryhmä kiersi näyttelytilaa oppaan johdolla, lapset näkivät teoksissa milloin norsun, repun, pingviinin, käden ja kaloja. Uteliaisuus oli mukana koko ajan. Yksi lapsista kysyi, mikä oikein pitää noita esineitä seinällä kiinni.
Alumiinia, savea, pronssia, puuta, roskia
Vaikka taideteoksiin ei saanut koskea, lapset pääsivät tunnustelemaan näytekappaleita. He kokeilivat, miltä alumiini tuntuu, millaisia puumateriaalit ovat eri muodoissaan ja kuinka painavaa pronssi onkaan. Pronssiesinettä ei kuitenkaan päästetty ihan kokonaan lasten käsiin, ettei se vain putoaisi varpaille.
– Tämä on tosi, tosi painava, ihmettelivät eskarilaiset.
– Kuvitelkaa, kuinka painava puistossa seisova Jean Sibeliuksen patsas onkaan, sillä se on tehty kokonaan pronssista, opas havainnollisti.
– Tämä on taas ihan oikeaa puuta ja toinen taas ihan sileä. Puuta on silitetty sileäksi, kuului ryhmästä asiantunteva kommentti.
Opas kertoi Lunni-teoksen kohdalla, että alkuperäisestä saviteoksesta on ensin tehty muotti, johon alumiini on valutettu. Savea työstetään vähän samalla tapaa kuin lapset muovailuvahaa.
– Minäkin teen kotona aina muovailuvahasta jotain, totesi yksi eskarilaisista.
Seinällä oleva puusta tehty pyöreä taideteos muistutti lasten mielestä kelloa. Montakohan numeroa kellossa on? Kaksitoista, tuli eskarilaiselta varma vastaus. Teoksessa on kuitenkin yhdeksän osaa, ja opas kertoi sen kuvaavan lapsen odotusta: lapsi kasvaa äidin vatsassa yhdeksän kuukautta.
Vierailun aikana kävi selväksi, että taide ei ole vain piirtämistä tai maalaamista. Sitä voi syntyä monenlaisista materiaaleista, kuten savesta, kuparista, roskista tai oksista — aivan kuten tässäkin näyttelyssä.
Lopuksi eskariryhmä pääsi tekemään omaa taidetta paperille luonnonmateriaaleista. Ja taideteos syntyikin hetkessä! Oliko tämä kiva näyttely? Eskariryhmän vastaus oli positiivisen yksimielinen; peukut nousivat pystyyn. 😊
Todellisuuden tuntu – Marjukka Korhonen, Tiina Raitanen, Charlotta Östlund
Järvenpään taidemuseossa lauantaihin 30.8. saakka.
Huomion paikat -kaupunkitaidetapahtuma museon ympäristössä 30.8. saakka, vapaa pääsy.
Teksti ja kuvat: Tuula Alkula