Hyppää sisältöön

Ilon kuplintaa, kiireettömyyttä ja lasten mielenkiinnon kohteista lähtevää toimintaa – leikkipedagogiikan ja oppimisympäristöjen kehittäminen varhaiskasvatuksessa

Kaikille yhteinen varhaiskasvatus -hankkeen koordinaattori vieraili Keravalla, Keravanjoen päiväkodin Kissankulman ryhmässä seuraamassa, miten oppimis- ja leikkiympäristöjä kehitetään 1–2 -vuotiaiden lasten ryhmässä. Ryhmässä on kahden toimintavuoden ajan kehitetty leikki- ja oppimisympäristöjä. Kehittämisen tavoitteena on tukea alle 3-vuotiaiden lasten osallisuutta. Haastateltavat olivat ryhmän varhaiskasvatuksen opettaja Kaisa Parkkonen ja päiväkodin johtaja Satu Halonen.

Kiireetön arki mahdollistaa lasten mielenkiinnon kohteiden huomaamisen

Idea leikkiympäristöjen kehittämiseen ja lasten osallisuuden vahvistamiseen lähti liikkeelle, kun varhaiskasvatuksen opettaja Kaisa aloitti kaksi vuotta sitten ryhmässä työskentelyn. Kaisa tiimeineen halusi, että oppimis- ja leikkiympäristöt olisivat sellaisia, että ne tukisivat lapsia, innostaisivat leikkimään ja mahdollistaisivat uuden oppimisen. Lisäksi Kaisa alkoi heti pohtia leikkiympäristöjä siitä näkökulmasta, miten saataisiin lisää aikaa kiireettömyydelle ja rauhalle, niin että ryhmässä olisi aikaa myös olemiselle. Toiveena oli, että aikuisilla olisi aikaa havainnoida lapsia ja heidän tarpeitaan ja mielenkiinnon kohteitaan sekä että lapsilla olisi aikaa osoittaa näitä. ”Jos viikko-ohjelma on tupattu täyteen toimintaa, lapselle ei jää aikaa ilmaista omia mielenkiinnon kohteita ja tarpeita”, pohtii Kaisa. Kun viikkoa ei ole täytetty toimintahetkillä, leikkitilanteet rauhoittuvat, toiminta on kiireetöntä ja aikuisilla on aikaa pysähtyä seuraamaan lapsia. Aikuiset ovat valppaina, tarttuvat lasten ideoihin ja alkavat muokata toiminta- ja leikkiympäristöjä yhdessä lasten kanssa tämän mukaan.

Kiireettömyyden ja rauhan mahdollistamiseksi Kissankulman tiimi lähti muokkaamaan tiloja niin, että tavarat ovat lasten saatavilla. Lasten käytössä ovat muun muassa askarteluvälineet, soittimet, liikuntavälineet kuten mopot, pallot ja linnoitusmuotopalikat, pelit ja leikkitarvikkeet. Lapset voivat omatoimisesti hakea tavaroita kaapista. Tämä mahdollistuu, kun tavarat on aseteltu tarpeeksi alas ja niitä on laitettu tarpeeksi vähän hyllylleen, jotta lapsi voi turvallisesti ottaa kaapista haluamansa tavaran. ”Tämä toki edellyttää sitä, että aikuiset opettavat lapsille, kuinka tavaroita käsitellään, ja että ne laitetaan käytön jälkeen paikalleen”, Kaisa kertoo. Toisaalta tällöin voidaan mahdollistaa se, että toiminta lähtee lapsista ja heidän aloitteistaan. ”Kun tavarat ovat lasten saatavilla, yksi saattaa ottaa rummun ja alkaa rummuttaa. Yksi aikuisista menee mukaan ja aloitetaan yhdessä musisointi. Kohta ympärillä on lähes koko ryhmän lapset ja yhdessä soitetaan ja lauletaan”, Kaisa lisää.

Kiireettömyyden ja rauhan takaamiseksi ryhmässä toimitaan pienryhmissä. Osa lapsista lähtee heti aamupalalta ulos ja osa jää sisälle. Ulkona oleva kasvattaja ottaa vastaan vanhempien viestit ja terveiset, jolloin sisällä voidaan varmistaa keskeytyksetön toiminta ja sitoutua yhteiseen tekemiseen. Pienryhmät eivät ole kiinteitä, vaan niitä muodostetaan joustavasti lasten tarpeiden ja mielenkiinnon kohteiden mukaan. Jos jollakin pienryhmällä on meneillään jokin projekti, se viedään loppuun kyseisen pienryhmän kanssa. Tämän jälkeen pienryhmiä taas vaihdellaan ja muokataan vastaamaan lasten mielenkiinnon kohteita. Ryhmien muodostamisessa huomioidaan aina myös lasten kiintymyksen kohteet. ”Aikuisen tehtävänä on huomata, kehen lapsi on kiinnittynyt ja kehen haluaa luoda suhdetta. Aikuisen tulee tarttua tähän”, Kaisa kertoo. Esimerkiksi joku lapsista saattaa olla kiinnostunut toisesta lapsesta, mutta ymmärrettävästi hän tämän ikäisenä vasta harjoittelee leikkiin liittymistä ja kaverin mukaan pyytämistä. Hänen keinonaan saattaakin olla tönäisy tai tavaran kädestä ottaminen. Aikuisen tehtävänä on huomata tämä kiinnostus ja opettaa lapselle rakentavia vuorovaikutustaitoja. Kaisan mukaan tämän ikäisten kanssa toki harjoitellaan vuorottelua ja sosiaalisia taitoja, mutta ryhmän keskinäinen yhteys on vahva.

Leikkiympäristöt muuttuvat lasten ideoiden mukaan

Leikkiympäristöjä vaihdellaan ryhmässä usein. ”Oppimisympäristöt elävät lasten mielenkiinnon kohteiden mukaan. Kotileikki on ja pysyy, mutta sitäkin muokataan. Toki oppimisympäristöjä kehitetään myös lasten vasuista (lapsen varhaiskasvatussuunnitelma) nousevien tarpeiden pohjalta.”, Kaisa kertoo. Tälläkin hetkellä ryhmässä on esimerkiksi koti-, kauppa-, rakentelu-, liikunta-, auto- ja työmaaleikki. Toisaalta oppimisympäristö on rauhallinen, leikit kuvitettuja ja lapset selkeästi tietävät, mistä mikäkin leikki löytyy. Leikit rakentuvat erilaisista leluista. Samassa leikissä on duploja, junarataa ja nukkehahmoja, mutta leikissä on selkeästi kotileikki, jossa mummosta lähtien perheenjäsenet ovat matkalla jonnekin. Tunnelma on rauhallinen ja lapset ovat selkeästi sitoutuneet leikkiinsä. ”Kyseessä on pienten ryhmä, mutta sieltä kuuluu harvoin itkua. Sieltä kuuluu enemmänkin kuplivaa iloa!”, päiväkodin johtaja Satu huomauttaa.

Kerran muutama lapsi leikki ja liikkui rakenneltavilla suurilla muotopaloilla, kunnes yksi lapsista alkoi leikkiä saunaa. Ensin istuttiin lauteilla ja liukumäestä tuli vesiliukumäki. Aikuiset tarttuivat tähän ideaan ja toivat ämpäreitä ja lapioita kiuluiksi ja kauhoiksi. Leikki tarttui ryhmän muihinkin lapsiin. Välillä vilvoiteltiin vesiliukumäessä ja taas mentiin lämmittelemään. Aikuiset vetäytyivät taemmas, toimivat vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen harjoittelun tukena, mutta muuten heidän roolinsa sillä kertaa oli vain tuoda löylykiulut ja –kauhat mukaan.

Mahdollisuuksia ympäristön kehittämiseen onkin ja lapsilla on paljon ideoita toimintaympäristön muokkaamiseen. Mutta miten tämän ikäiset lapset suhtautuvat siihen, että oppimisympäristöt elävät ja muokkautuvat jatkuvasti. Nopeasti voisikin ajatella, että näin pienten kanssa tuttu ja muuttumaton ympäristö toisi rauhaa ja turvallisuutta. Tämän ryhmän kokemuksen mukaan lasten mielenkiinnon kohteista nousevat oppimisympäristöt, vaikka ne vaihtuisivatkin usein, tuovat kuitenkin rauhaa ja sitoutuneisuutta. Lapset sitoutuvat ja rauhoittuvat toimintaan, kun toiminta vastaa heidän mielenkiintonsa kohteita. Tämä välittyy myös vierailijalle.

Turvallinen tiimi luo rohkeutta uuden kokeilemiseen

Uudenlainen toimintakulttuuri ja toiminnan kehittäminen tuovat aina mukanaan muutoksen. Mitä tällaisen toiminnan kehittäminen vaatii? ”Innostusta, rohkeutta, intoa kokeilla uutta.”, Kaisa toteaa. ”Aina ei tiedä, mitä tapahtuu ja toimiiko kokeilu. Muutos ei ole aina helppoa ja tuo mukanaan myös stressiä. Kun tiimi on turvallinen, kasvaa rohkeus lähteä yhdessä toinen toista tukien ja innostaen rikkomaan perinteisiä toimintamalleja ja kokeilemaan uutta”, Kaisa lisää. Päiväkodin johtaja Satun mukaan toiminta vaatii lapsen kokonaisvaltaista kuulemista ja huomioimista, joka lähtee jo ihan fyysisistä tarpeista. Satu ja Kaisa molemmat tuovat esille sen, että toisaalta uuden kehittäminen vaatii tutkittuun tietoon pohjautuvaa perustelua ja avointa keskustelevaa toimintatapaa tiimissä. Kaisan mukaan uuden kehittämisessä myös johtajalla on tärkeä rooli. Hyvä johtaja tukee pedagogiikan kehittämisessä ja mahdollistaa ja innostaa uuden kokeilua. Satu korostaa, että johtajana hänen tulee luottaa henkilöstöön ja sitä kautta hänen on helppo mahdollistaa uuden kokeileminen. ”Ja kun tiimi toimii, mahdollistetaan tiimin toimiminen pidempään yhdessä”, Satu lisää. Kaisa kiteyttää ryhmän toiminnan ja pedagogiikan seuraavasti: ”Huomataan lasten kiinnostuksen kohteet, tartutaan niihin ja tuetaan heidän keskinäistä vuorovaikutustaan. Yhteinen ilo ja ilottelu, riehuminenkin – yhteiset jaetut jutut ja tekemiset, se on yhteistä liimaa kaikille.”


Lisätietoja: 

Leena Korhonen 

Kaikille yhteinen varhaiskasvatus -hankkeen koordinaattori 

leena.korhonen@jarvenpaa.fi 

040 315 2961 

Lisätietoja KUUMA-kuntien yhteishankkeesta hankkeen omilta sivuilta Järvenpään verkkosivuilta.

Footer is loading...