Jarkko Haahla otti kameran mukaan ja teki näytöshypyn Järvenpään yllä
Yli 1000 hyppyä hypännyt Jarkko Haahla on rutinoitunut laskuvarjohyppääjä, joka vietti Järvenpäässä elämästään 25 vuotta.
Eletään kesää 1997 Puistobluesin aikaan. Jarkko Haahla hyppää laskuvarjohypyn yhdessä laskuvarjokerholaisten kanssa Järvenpään Rantapuiston yllä. Kyseessä on kertaluontoinen näytöshyppy kaupungin taivailla. Maisemat vilisevät silmissä ja keskustan Prismankin kohdalla sijaitsee vain joutomaata. Katsojat kuikuilevat taivaalle ja tulevat hypistelemään laskuvarjoa hypyn jälkeen. Sen koommin Haahla ei ole Järvenpään päällä lentänyt, vaikka miehen hyppytausta vahva onkin.
– Kaupunki näytti hienolta ja hyvin pieneltä yläilmasta katseltuna, Haahla muistelee.
Haahlan laskuvarjoura alkoi, kun hän vuonna 1992 kävi Suomen Laskuvarjokerhon laskuvarjohyppykurssin. Hän kertoo halunneensa jollakin tavalla päästää taivaaseen kiinni ja laskuvarjoilu osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi tähän.
– Ilmailu on aina ollut lähellä sydäntä ja olen levittänyt harrastuksellani ilmailun ilosanomaa.
Ennen laskuvarjoilua Haahla ehti harrastamaan myös valokuvausta, jonka vuoksi oli luontevaa yhdistää laskuvarjohyppääminen ja kuvaaminen. Haahla on kokenut kahdet laskuvarjohypyn SM-kisat, joista toisesta hän pokkasi pronssia vuonna 2000 sekä hypännyt näytöshypyn myös Helsingin Olympiastadionille ja Hangon Casinon rantaan. Hyppyjä on kertynyt Haahlan laskujen mukaan yhteensä käsittämättömät 1043. Monet hypyt on ikuistettu videoille, jotka löytyvät hänen YouTube-kanavaltaan.
– Kun ensimmäisestä hypystä tuli 25 vuotta täyteen, kävin vielä uusimassa lupakirjani Utissa vuonna 2017. Katsotaan, haenko seuraavan lupakirjan seuraavan 20 vuoden päästä.
Yläilmoissa Haahlaa ei omien sanojen mukaan hirvitä laisinkaan.
– Hyppääminen on vähän sama asia kuin levittäisi kartan lattialle ja katselisi sitä. Korkeutta ei enää hahmota. Turvallisuus on kuitenkin hyppäämisessä tärkeää, ja varsinaisen laskuvarjon lisäksi mukana onkin aina varavarjo. Yhtään varavarjoa en ole kuitenkaan koskaan joutunut käyttämään.
Haahla harrastaa nykyään jäähdyttelylajina varjoliitoa, ja varjoliitoreissuja on tehty Eurooppaa myöten.
Hyvä paikka asua ja tehdä töitä
Haahla vietti ison tovin elämästään Järvenpäässä asuessaan kaupungissa vuosina 1981–2006. Vuosikymmeniin mahtuu miehen mukaan monenlaista. Kun hän tuli kaupunkiin, oli sen asukasluku vain päälle 20 000 eli runsas puolet nykyistä vähemmän.
– Muutin Järvenpäähän vuonna 1981 Kinnariin ja aloitin Kinnarin ala-asteen neljännen luokan. Pohjoisväylän Teboilin vieressä sijaitsee edelleen punaisia kaksikerroksisia rakennuksia, joissa lapsena asuin. Näiden rakennusten välissä sijaitsi pelto, jossa sen aikainen Kinnarin koulu sijaitsi.
Kinnarin ala-asteelta hän siirtyi opiskelemaan keskustan yläasteelle ja lukioon. Opinnot jatkuivat Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa, josta valmistui insinööriksi.
Haahla kuvailee Järvenpäätä hyväksi paikaksi asua ja tehdä töitä.
– Aloitin vuonna 1984 kesätyöt kaiutinfirma Gradientissa. Tein siellä kaiuttimia ja säästin rahaa mopoa varten. Insinööriopintojen ohessa tein myös työvuoroja Alkossa, jonka jälkeen siirryin Metson paperitehtaalle töihin, Haahla kertaa työuraansa Järvenpäässä.
Metson palveluksessa hän pääsi työskentelemään myös Kanadaan ja Kiinaan.
Vuonna 2006 matka jatkui Riihimäelle ja siitä aina Hyvinkäälle.
– Ehkä kerran kuussa tulee käytyä hakemassa Cittarista susheja, Haahla hymähtää kysyttäessä, kuinka usein hän Järvenpäässä nykyään vierailee.
– Järvenpäässä on parempi ilotulitus kuin Riihimäellä. Sitä kävin viime uutenavuotena Rantapuistossa katsomassa.
Kuka: Jarkko Haahla, 52
Työ: Hankintatehtävät Kone Oyj:llä.
Mistä: Alun perin Helsingistä.
Suosikkikohteet kaupungissa: Rantapuisto ja Vanhankylänniemi.
Järvenpäähenkilö-tarinoissa esitellään kiinnostavia järvenpääläisiä.