Järvenpää-raati on vähän kuin jännitysnäytelmä

”Nyt loppumetreillä huomasin olevani eri mieltä kuin päivän alussa.”

Kun yksi kuntalaispaneeli Järvenpää-raadin osallistujista sanoi tämän päivän päätteeksi, ajattelin, että siinä tiivistyy jotain olennaista koko menetelmästä. Julkisessa keskustelussa mielipiteen muuttaminen nähdään usein heikkoutena. Mutta kuntalaispaneelissa se voi olla merkki siitä, että ihminen on saanut aikaa perehtyä, kuulla muita ja punnita asiaa uudelleen.

Järvenpää-raati on välillä enemmän jännitysnäytelmä kuin keskustelutilaisuus. Kun valmistelu on kesken, aikataulut muuttuvat, julkinen keskustelu alkaa vaikuttaa osallistujien näkemyksiin ja eri-ikäiset, eri taustoista tulevat ihmiset yrittävät löytää yhteisen kannan vaikeaan kysymykseen, syntyy tilanteita, joissa on enemmän yhteistä jännitysnäytelmän kuin infotilaisuuden kanssa.

Siksi kuntalaisraati on kiinnostava menetelmä.

Raati osaksi osallistamisen järvenpääläistä palettia

Järvenpää-raati käynnistyi Sitran rahoittamana kuntalaisdemokratiahankkeena uudelleen 2025. Hankkeen päättymisen jälkeen kaupunki on sitoutunut käyttämään puntaroivaa kuntalaispaneelia yhtenä osallisuuden menetelmänä merkittävissä päätösasioissa.

Alkuvuoden 2026 aikana järjestimme kolme erilaista raatia. Osallistujat valittiin satunnaisotannalla siten, että kokoonpano vastasi mahdollisimman hyvin Järvenpään väestörakennetta.

Raadit käsittelivät hyvin erilaisia kysymyksiä. Hyvinvoinnin palveluverkkoraati arvioi ja valitsi parhaan vaihtoehdon neljästä. Strategiaraati pohti, kuinka uskottavasti kaupungin strategia vastaa tulevaisuuden kehittämistarpeisiin. Opetuksen ja kasvatuksen palveluverkkoraadissa puolestaan laadittiin periaatteita, joiden avulla päättäjät voivat punnita palveluverkon kehittämistä ja mahdollisia supistuksia.

Tehtävänanto ei lupaa kaikille kaikkea

Yhteistä kaikille raadeille oli se, että tehtävänanto ei luvannut kaikille kaikkea.

Hyvä tehtävänanto rajaa tarkastelun yhteiseen ongelmaan ja pakottaa katsomaan asiaa myös oman elämäntilanteen ulkopuolelta. Siksi se voi joskus myös ärsyttää. Mutta juuri silloin osallistujat joutuvat pohtimaan, mikä olisi perusteltua koko kaupungin näkökulmasta.

Raadin tavoite ei ole miellyttää kaikkia. Sen tavoite on tehdä päätöksenteosta kestävämpää, ymmärrettävämpää ja paremmin perusteltua.

Kun keskusteluun tuodaan satunnaisesti valittuja kuntalaisia, mukaan tulee ihmisiä, joilla ei ole valmiita rooleja puolustettavana.

Eräs raatilainen kirjoittikin palautteessaan: ”Ryhmäkeskustelut osoittivat kuinka valmiita ja innokkaita kaikki ovat yhteisöllisyyteen sekä ylpeyden tuntemiseen omasta kaupungistaan.”

Mitä tapahtuu, kun kuntalaiset kutsutaan mukaan keskeneräiseen valmisteluun?

Suuria päätöksiä ei valmistella kerralla valmiiksi. Tieto täydentyy vähitellen, vaihtoehdot tarkentuvat ja vaikutuksia arvioidaan vaiheittain. Hallinnossa on silti usein vahva ajatus siitä, että asioita kannattaa esitellä julkisesti vasta sitten, kun ne ovat riittävän valmiita.

Siinä on kuitenkin ongelma: valmiiseen esitykseen on usein vaikea enää vaikuttaa.

Kuntalaisraadin ajatus on päinvastainen. Aidon vaikuttavuuden saavuttamiseksi suunnitelma täytyy uskaltaa avata keskustelulle. Osallistujille annetaan se tieto, joka sillä hetkellä on käytettävissä valmistelussa, ja raadin tehtävä voi olla auttaa valmistelijaa arvioimaan, mitä pitäisi vielä kysyä, haastaa tai kehittää.

Osallistaminen raadissa ei siis ole valmiiden ratkaisujen esittelyä. Se on keskeneräisyyden avaamista yhteiseen ajatteluun.

Mielestäni kiinnostavin keskustelu syntyy usein luonnoksen ympärille. Sellaisen ajatuksen, väitteen tai vaihtoehdon äärelle, johon kukaan ei vielä tiedä lopullista vastausta.

Raati ei toiminut siksi, että kaikki olisi ollut hallittua

…se toimi siksi, että prosessi kesti epävarmuutta.

Samalla menetelmä on tarkkaan rakennettu. Keskusteluja fasilitoidaan, näkökulmia punnitaan ja lopuksi osallistujat etenevät kohti yhteistä julkilausumaa. Tätä työtä tukevat Järvenpään kaupungille koulutetut fasilitaattorit, joiden keskeinen kysymys kuuluu: ”Miten tätä voitaisiin parantaa niin, että ratkaisu olisi sinusta hyväksyttävämpi?”

Kaikesta ei kuitenkaan päästä yksimielisyyteen, mikä voi joskus tuntua osallistujista pettymykseltä. Ikään kuin erimielisyys tarkoittaisi epäonnistumista.

Todellisuudessa täydellinen yksimielisyys on harvinaista. Pahimmillaan sen tavoittelu voi jopa hiljentää vähemmistön äänen. Demokratian vahvuus ei ole siinä, että kaikki ajattelevat samalla tavalla, vaan siinä, että erilaiset näkemykset voidaan tuoda näkyviksi ja ottaa huomioon päätöksenteossa.

Siksi kuntalaisraati ei ole vain osallistamisen menetelmä.

Se on myös tapa harjoitella demokratian ehkä tärkeintä taitoa: kykyä käsitellä monimutkaisia kysymyksiä yhdessä, silloinkin kun täydellistä yhteisymmärrystä ei ole mahdollista saavuttaa.

Yhden raatilaisen sanoin: ”Ensin tuntui että hitto viisi tuntia jostain strategiasta… mutta hitsi mä olisin voinut tehdä tätä monta tuntia enemmän!”

Tutustu raatien julkilausumiin.