Järvenpää-seuran puheenjohtaja Hannele Raejärvi: Nostalgia tekee hyvää
Hannele Raejärven karjalaiset evakkojuuret, lapsuus Järvenpään asemalla työskennelleen äidin tyttärenä ja vuosikymmenten kotiseuturakkaus ovat muovanneet Hannelesta elävän sillan menneen ja nykyisen Järvenpään välille.
– Olen asunut täällä aina, mun aina, Hannele sanoo ja vertaa itseään äitiinsä osoittaakseen, miten Järvenpää on kasvanut vuosikymmenien aikana:
– Kun äitini sanoi Sibeliuksenkadulla aina kaikille päivää, niin minä en välttämättä tunne ketään vastaantulijaa.
Raejärven polku Järvenpää-seuran puheenjohtajaksi on sananmukaisesti alkanut koululaisten kulttuuripolulta Vanhankylänniemestä, johon hänet avustajaksi seurasta pyydettiin.
– Jollain ihmeellisellä konstilla houkuteltiin hallitukseen ja sitten Tarja Vuokkovaaran seuraajaksi. Totesin, että seuran yhteishenki on kiva ja asiat tehdään yhteistyössä. Ja ryhdyin tehtävään rakkaudesta Järvenpäähän, hän tiivistää.
Vuosi 2025 on Järvenpää-seuralle juhlavuosi, ja Raejärvi on juuri saatellut painoon seuran kirjaprojektin “Kaiken kansan tarinoita”, jossa kertomukset juurista ja kasvusta Järvenpäässä ovat keskiössä. Raejärvelle tarinat ovat sydämen asioita:
– On tosi tärkeää, että ihmiset juurtuvat ja kotiutuvat. Henkilökohtaiset muistot ovat osa ihmistä, ja niiden jakaminen rikastuttaa meitä kaikkia. Kaupungin identiteetti rakentuu järvenpääläisten tarinoista.
Raejärvelle itselleen muistot elävät erityisesti vanhoissa maisemissa tai yhdessä tärkeässä omenapuussa entisen lapsuudenkodin pihamaalla; nyt jo uuden perheen suojana ja ravintona.
– Itse en haikaile vaan iloitsen muistoista. Monesti huomaan kyllä ajattelevani, että asiat voisivat yksinkertaistua, ja kasvokkain kanssakäymistä moni ikäihminen kaipaa. Jos minä jotain haikailen, niin Jampan perukoilla ollutta metsää, jossa isäni kanssa sienestin. Metsän paikalla on nyt kerrostaloja. Vielä kävelemme kuitenkin vehreissä maisemissa joka päivä – tästä täytyy pitää huolta. Ja että olisi vanhoja rakennuksia, joita vaalitaan ja jotka kertovat Järvenpään tarinaa.
– Ehdottomasti nostalgia tekee hyvää, Hannele vakuuttaa.
– Muistelu ja mietiskely yksin tai varsinkin yhdessä on rikastuttavaa. Tekee mieli sanoa, että kertokaa, kuvatkaa, pyytäkää että joku haastattelee, niin kauan kuin itse kukin muistaa. Nykyään on niin hyvät tallennusvälineetkin!
Katse tulevaan on realistisen toiveikas.
– Toivon, että osataan hoitaa kaupunkia niin, että yhteisöllisyys säilyy ja ihmiset kokevat kuuluvansa tänne.
Raejärven suurin haave on saada Järvenpäähän kulttuurihistoriallinen museo. Tälle Järvenpää-seuran pitkäaikaiselle projektille on olemassa Museovirastonkin suositus. Silloin Järvenpään historia muun muassa tataareineen, evakkoineen ja pienteollisuuden syntymisineen saataisiin kirjaston pommisuojasta nähdyksi ja kuulluksi kaikille kaupunkilaisille.
teksti ja kuva: Pilvi Kallio-Meriläinen
Juttu on julkaistu alun perin kesän 2025 Järvenpääläinen-asukaslehdessä.