Jussi Pajunen löytää raiteilta aina uutta kuvattavaa
Lumipyryssä kiitävä juna, vaihtuva vaunukokoonpano tai radalla kulkeva höyryveturi saa järvenpääläisen Jussi Pajusen tarttumaan kameraan. Rautatieharrastuksessa yhdistyvät valokuvaus, yhteiset retket pojan kanssa ja kiinnostus kotikaupungin historiaan. Vuosien varrella kerätystä aineistosta syntyi myös Järvenpää ja rautatie -kirja.
Kun junan on nähnyt kerran, eikö se jo riitä? Jussi Pajuselle vastaus on selvä: radalla riittää aina uutta katseltavaa ja kuvattavaa. Pajusen harjaantunut katse huomaa rautatieympäristössä yksityiskohtia, jotka jäävät monelta muulta huomaamatta.
– Viehätys piilee siinä, että junat ja tilanteet vaihtelevat. Saatan tarkastella, ovatko ratapölkyt betonia vai puuta ja millaisia vaihteita radalla on. Pointtina on se, että radalla kulkee hyvin erilaisia junia, erilaissa kokoonpanoissa. Välillä ohi kulkee tavallista pidempi juna tai tavarajuna, toisinaan taas siirretään veturia. Olen yleensä myös silloin paikalla, kun raiteilla kulkee aika ajoittain museoliikennettä, kuten lättähattu- ja höyryjunia.
Pajusta kiehtoo ennen kaikkea kulkuvälineiden liikkeen tallentaminen. Tekniset yksityiskohdat eivät ole harrastuksen pääasia, vaan hän lähestyy junia, laivoja ja lentokoneita valokuvauksen kautta.
– Haluan vangita kuvaan niiden liikettä: laivan lipumassa merellä, lentokoneen nousun sinistä taivasta vasten tai vaikkapa syys- tai talvimaisemassa kiitävän junan.
Kaikki joukkoliikennevälineet kiinnostavat, mutta yksi kulkee muiden edellä.
– Ehkä kuitenkin tässä järjestyksessä: junat, laivat ja lentokoneet.
Yhteisiä kuvausretkiä ja pienoisrautatie
Kiinnostus rautateihin syveni työn kautta. Pajunen oli ensin rakennuttajakonsultin palveluksessa mukana Kehärata-projektissa. Tämän jälkeen hän työskenteli yli 12 vuotta Väyläviraston ratasuunnitteluyksikössä, kunnes työ loppui keväällä 2026. Rautatiet ovat jo pitkään olleet tärkeä osa Pajusen elämää. Niiden parissa työ ja vapaa-aika limittyivät luontevasti toisiinsa.
Hän kuuluu myös Museorautatieyhdistykseen ja Suomen rautatiehistorialliseen seuraan.
Harrastus on samalla yhteistä tekemistä hänen poikansa Samuelin kanssa. Isä ja poika käyvät yhteisillä junankuvausretkillä sekä varsinkin isä Jussi valokuvaa mielellään Helsinki-Vantaan lentoasemalla nousevia ja laskeutuvia lentokoneita. Junia, rautateitä ja muita liikenneaiheisia kuvia on kertynyt Pajusen kuvakirjastoon tuhansittain.
Syyskuussa 2026 yhteinen kiinnostus vei isän ja pojan Saksaan InnoTrans-messuille, maailman suurimpaan rautatiealan messutapahtumaan. Matka oli ollut heillä yhteisenä haaveena jo pitkään. Matkan aikana he vierailivat myös Hampurissa sijaitsevassa Miniatur Wunderlandissa, joka on maailman suurin pienoisrautatiemaailma.
Rautatiemaailma jatkuu kotonakin, sillä Pajusella on oma pienoisrautatie. Hän aikoo esitellä omaa rautatietään useissa alan tapahtumissa.
Kotikaupunki avautuu radan varrelta
Pajunen on syntyperäinen järvenpääläinen ja asunut vuodesta 2015 Ainolan seisakkeen läheisyydessä. Rautatie on hänelle paitsi harrastus myös osa arkea: junalla on päässyt kulkemaan töihin, ja muutenkin hän suosii julkisia kulkuvälineitä.
– Järvenpää on mukava kotikaupunki. Täältä olen voinut kulkea junalla töihin ja aiemmin opintojen pariin.
Nyky-Järvenpäässä voi nähdä edelleen palan rautatiehistoriaa. Järvenpään teollisuushistoriasta kertovat yhä vanhojen raiteiden jäänteet. Järvenpään myllyn yhteydessä sijainneeseen valtion viljavarastoon kuljetettiin viljaa omaa sivuraidetta pitkin. Siiloissa varastoitiin viljaa 1990-luvulle saakka, minkä jälkeen raide purettiin. Pajalassa sijaitsevaan Westermarckin puistoon on kuitenkin säilytetty raiteesta stoppari eli puskin muistoksi alueen historiasta.
– Saunakallion pohjoispuolella pääradasta haarautuu toinenkin teollisuusraide. Se rakennettiin palvelemaan Wärtsilän tehdasta. Teollisuusliikennettä ei enää ole, mutta rata löytyy edelleen maastosta, lisää Pajunen.
Lisäksi lähiympäristön muutos tallentuu kameraan. Pajunen on kuvannut Ainolan aseman rakentamista alusta lähtien ja seurannut, kuinka paljon rakentaminen muuttaa tuttua maisemaa. Kuvissa säilyy näin myös sellaista tämän päivän rautatieympäristöä, joka muuttuu rakentamisen edetessä.
Harrastuskavereiden kannustus johti kirjaan
Vähitellen kuvaamisen rinnalle tuli yhä enemmän aineiston keräämistä ja rautatiehistorian tutkimista. Ajatus kirjasta vahvistui harrastuskavereiden kannustamana.
– Monet sanoivat, että sinunhan kannattaa tehdä tuosta kirja. Ja kun alkuun pääsi, niin sehän vei ihan totaalisesti mukanaan!
Noin kahden vuoden työn tuloksena syntynyt Järvenpää ja rautatie -kirja kertoo kotikaupunkimme rautatiehistoriasta vuosilta 1857–2026. Lähes parisataasivuinen teos vie lukijan lähes 170 vuoden mittaiselle matkalle höyryvetureista dieselvetureihin ja sähköjuniin. Samalla se kuvaa rautatien merkitystä Järvenpään kasvulle kylästä yli 46 000 asukkaan kaupungiksi.
– Aiheen valinnassa ratkaisi paikallisuus. Oma kotikaupunki tarjosi luontevan näkökulman, ja monet järvenpääläiset auttoivat avaamaan sen historiaa. Kirjatyön antoisimpia hetkiä olivat yllättävien historiallisten kuvien löytymiset. Haastavinta oli ajanhallinta, sillä aineiston kerääminen ja jäsentely vaativat aikaa.
– On hieno tunne saada arvokas tieto yksien kansien väliin, sillä kirjan tekeminen on aina suuri ponnistus. Toivon, että kirja herättää myös nykyisten järvenpääläisten kiinnostuksen siihen, miten kotikaupunki on kehittynyt radan varrella.
Kirjassa vilahtelee tunnettuja henkilöitä
Rautatiellä oli merkittävä osuus kaupungin kehittymisessä maataloustalousyhteiskunnasta teolliseen aikaan ja asutuksen keskittymisessä tänne. Maanviljelysneuvos Bjarne Westermarck tunnetaan keskeisenä Järvenpään kasvun vauhdittajana.
Ristinummen seisakkeen tunnetuimpiin matkustajiin kuului säveltäjä Jean Sibelius. Junamatkat Helsinkiin ja takaisin olivat Sibeliukselle arkea. Hän käytti junaa käydessään kaupungissa konserteissa, tapaamisissa tai hoitamassa muita asioita. Ainolasta oli seisakkeelle lyhyt matka, jonka hänen kerrotaan taittaneen usein kävellen. Mainitaanpa kirjassa myös eräs Yhdysvaltojen entinen presidentti. Suomessa käytetyn Tr2-höyryveturin lempinimi ”Truman” juontaa juurensa Yhdysvaltain silloisesta presidentistä Harry S. Trumanista.
Rautatie kaupungin kasvun vauhdittajana
Vuonna 1862 alkoi uusi aikakausi, kun maan ensimmäinen rautatie otettiin käyttöön Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Järvenpää on yksi Suomen vanhimmista asemapaikkakunnista. Tuolloin höyryjunat pysähtyivät Järvenpäässä säännöllisesti täydentämään vesivarastojaan. Järvenpää sijaitsi tähän tarkoitukseen sopivalla etäisyydellä.
Pajuselle Järvenpään paikallishistoria ja rautatie kytkeytyvät vahvasti yhteen. Rata on vaikuttanut kaupungin kasvuun ja siihen, miksi ihmiset ovat asettuneet juuri tänne. Hänen on vaikea kuvitella nykyisenkaltaista Järvenpäätä ilman rautatietä ja sen tarjoamia yhteyksiä.
– Olemme hyvien liikenneyhteyksien päässä ja lähellä Helsinkiä. Ilman rautatietä Järvenpää olisi varmaankin hyvin erilainen paikka kuin nykyään, hän tähdentää.
Historian tallentaminen auttaa hänen mielestään ymmärtämään myös nykyistä kotikaupunkia.
– Kun tuntee paremmin menneisyyttä, ymmärtää paremmin nykyisyyttä. Ihminen oppii arvostamaan ja katsomaan asioita laajemmasta perspektiivistä. Järvenpään kehitys on ollut sidoksissa rataan. Rautatiellä on ollut suuri merkitys Järvenpäälle, ja on edelleen.
Valmis kirja ei välttämättä jää harrastuksen viimeiseksi isoksi projektiksi. Kun Pajuselta kysyy uusista tutkimus-, kuvaus- tai kirjasuunnitelmista, vastaus jättää mahdollisuudet avoimiksi.
– Parempi, kun ei koskaan sano ei. Kyllä tämä eri liikennevälineiden harrastaminen sen verran mielenkiintoista on.
Järvenpää ja rautatie -kirja ilmestyy Järvenpään 75-juhlavuonna
Järvenpää ja rautatie -kirja antaa arvokkaan lisän Järvenpään 75-vuotisjuhlavuoteen kertoessaan Järvenpään kehityksestä pääradan varressa.
Kirjan julkaisutilaisuus järjestetään Järvenpään kirjastossa keskiviikkona 11.11.2026 kello 18 alkaen. Kirjaa voi ostaa tilaisuudessa paikan päällä sekä julkaisun jälkeen kustantajan Matkamedia Pyrhösen verkkokaupasta ja muista kirjakaupoista.
Kuka: Jussi Pajunen
Missä: järvenpääläinen, vuodesta 2015 asunut Ainolan seisakkeen lähellä.
Työ: toiminut rakennusalalla Kehärata-projektissa ja Väyläviraston ratasuunnitteluyksikössä.
Harrastus: kuvaa junia, laivoja ja lentokoneita yhdessä poikansa kanssa. Julkaissut Järvenpää ja rautatie -kirjan vuonna 2026. Pojalla on oma Youtube-kanava: Junaliikenne Suomi.
Järvenpäähenkilö-tarinoissa esitellään kiinnostavia järvenpääläisiä.