Lähes kaiken voittanut järvenpääläinen potkunyrkkeilijä Akseli Saurama avaa lajin saloja ja kertoo, mitä menestyminen vaatii
Potkunyrkkeilyssä Akseli Sauramaa koukuttavat vauhti ja adrenaliini. Samalla hän suosittelee lajia kaikenikäisille ja kaikenkaltaisille ihmisille. Kotikaupungin roolia oman urheilu-uran mahdollistamisessa ja tukemisessa Saurama pitää merkittävänä.
Järvenpääläinen potkunyrkkeilijä Akseli Saurama, 23, on saavuttanut ikäisekseen lajissa paljon. Hän on potkunyrkkeilyn WAKO-PRO -liiton hallitseva Euroopan mestari ja maailmanmestari 71,8 kiloisten sarjassa, aikuisten amatöörisarjojen MM-hopea- ja EM-pronssimitalisti, seitsenkertainen Pohjoismaiden mestari ja moninkertainen maailmancupvoittaja. Potkunyrkkeilyotteluja on takana 45, joista otteluvoittoja 35 ja turnauksiakin oteltu jo viidestätoista kahteenkymmeneen.
Viimeisimpänä Saurama pokkasi MM-tittelin kotiyleisönsä edessä Järvenpään torilla elokuun lopulla järjestetyssä Ring Night 3 -tapahtumassa.
– Hyvältähän se tuntuu! Ei mestaruutta ole vieläkään oikein sisäistänyt, vaan se vaatii tietynlaista totuttelua ja sulattelua. Kaikki tsemppi- ja onnitteluviestit sekä ihmisten innostus voiton varmistumisen jälkeen tuovat edelleen kylmiä väreitä.
– Oli myös todella huikeaa otella kotiyleisön edessä. Vuosi sitten iskin Järvenpäässä Euroopan mestaruudesta ja nyt tämä. Tulen muistamaan tämän loppuelämäni.
Perusluonnettaan Saurama kuvailee rauhalliseksi ja järjestelmälliseksi.
– Monet eivät uskoisi minun olevan potkunyrkkeilijä, kun ei ole naamakaan murjottu tai muuten ilkeännäköinen kaveri.
Seuraavaksi Saurama tähtää lokakuussa Italiassa käytäviin amatöörien MM-kilpailuihin, mutta myös olympialaiset kiinnostavat. Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) hyväksyi heinäkuussa Kansainvälisen Potkunyrkkeilyliitto WAKO:n KOK:n täysin tunnustamaksi kansainväliseksi lajiliitoksi ja sitä kautta potkunyrkkeilyn KOK:n tunnustamaksi urheilulajiksi. Tunnustamisen myötä laji tulee osaksi kansainvälistä olympialiikettä ja se voidaan tulevina vuosina nähdä yhtenä olympialajina.
– Mikäli aika ja kiinnostus riittävät, olisi se kiinnostava mahdollisuus. Lähitulevaisuus on muuten avoinna, sillä korona on vaikuttanut kisojen järjestämiseen.
Tekniikka edellä
Saurama otteli ensimmäisen kilpaottelunsa nyrkkeilyn puolella vuonna 2010 ja potkunyrkkeilykehään hän siirtyi vuonna 2013 kokeiltuaan lajia ulkomaisilla kilpailuareenoilla. Uraa on takana jo huimat yksitoista vuotta.
– Isäni Juha Saurama on ollut mukana perustamassa Järvenpään Kehäkarhuja vuonna 1996 ja minä synnyin vuonna 1998, joten ihan syntymästä lähtien olen lajipiireissä ollut.
Mikä potkunykkeilyssä sitten nuorta miestä viehättää?
– Vauhti ja otteluista tuleva adrenaliini koukuttavat. Myös treenaaminen on todella kivaa, sillä seurassamme on ollut mahtavat treeniporukka jo monta vuotta. Treenejä itselläni on kuudesta kahdeksaan kertaa viikossa.
Potkunyrkkeilyn voi helposti kuvitella olevan raaka laji, jossa lyödään ja potkitaan satuttaakseen vastustajaa, mutta tosiasiassa laji on melko teknistä pisteiden hankkimiseksi. Koska potkunyrkkeily on taitolaji, myös lyönti- ja potkutekniikoita on syytä jatkuvasti kehittää otteluiden taktiikan kannalta.
– Pitää olla taitava ja löytää oikeat lyöntikohdat, jotta vastustaja väsyy. Lisäksi jokaisella on oma tyylinsä otella, mutta jos osaa vaihtaa tyyliänsä ottelun aikana, vie se ottelijaa eteenpäin mestaruuksiin saakka. Tyylin vaihtamisessa kesken ottelun voisin kehittyä vielä lisää, Saurama sanoo.
Sauramalla ei itsellään ole erityisiä rituaaleja otteluun valmistautumisessa.
– Ihan suosiolla olen jättänyt sellaiset väliin. Jos minulla olisi sellainen, enkä ehtisi tekemään sitä ennen ottelua, laittaisin häviöni varmaan taikauskon piikkiin, hän naurahtaa.
– Alkulämmittelyissä meillä on tietynlainen kaava ja se tapahtuu usein samoihin aikoihin valmentajan ohjeiden mukaan. On osattava kuitenkin sopeutua, jos ottelun suhteen tulee muutoksia, viivästyksiä tai aikaistuksia.
Lajia hän suosittelee kaikenikäisille ja kaikenkaltaisille ihmisille.
– Tämä ei ole vain miesten tai lihaksikkaiden ihmisten laji. Suomessa naiset ovat pärjänneet kamppailulajeissa verrattain jopa miehiä paremmin.
Uusille lajin aloittelijoille Sauramalla on käyttökelpoinen vinkki.
– Kannattaa käydä treeneissä, vaikka välillä ärsyttäisi eikä millään jaksaisi. Treeneissä pystyy aina tekemään jotain kevyempää, vaikka nilkka olisi nyrjähtänyt tai toinen käsi murtunut. Sinnikkyys syntyy myös motivaation kautta. Rohkeasti vain kokeilemaan matalalla kynnyksellä seuraamme Järvenpään Kehäkarhuihin!
Kiitosta kotikaupungille
Saurama antaa tunnustusta myös kotikaupungilleen Järvenpäälle. Kaupunki on mahdollistanut monipuolisen liikunnan ja urheilun harrastamisen niin sisällä kuin ulkona sekä innostanut lapsia ja nuoria liikkumaan.
– Viime kesänä ja keväällä 2020 koronan aiheuttamien sulkutoimenpiteiden vuoksi harjoittelimme monipuolisesti Rantapuistossa. Liikuntapalvelut on kaupungissa hyvin järjestetty ja tarjontaa on runsaasti.
Takavuosina kaupunki on myöntänyt Sauramalle stipendien muodossa myös rahallista avustusta menestymisen johdosta. Syyskuun 2021 alussa Järvenpään 70-juhlavuoden sukuseinä sai täydennystä hänen kuvallaan.
Järvenpääläistä potkunyrkkeilyä Saurama kuvaa maan ja maailman parhaaksi. Järvenpään Kehäkarhuilla on yhteensä kahdeksan voitettua maailmanmestaruutta sekä neljä Euroopan mestaruutta.
– Kaikki mestaruudet ovat vielä samojen valmentajien alaisuudessa voitettuja, ja isäni on esimerkiksi vuonna 2018 amatöörien MM-kisoissa valittu maailman parhaaksi valmentajaksi.
– Järvenpää on potkunyrkkeilykaupunkina todella menestynyt, mutta kokonaisuudessaan kaupunkia voisi luonnehtia kamppailulajien pääkaupungiksi Suomessa, sillä täällä on paljon menestyneitä kamppailu-urheilijoita myös muista seuroista ja lajeista.
Järvenpääläisyys ja Järvenpää merkitsevät Sauramalle paljon. Lapsuuden Mankalassa kasvanut ja yläasteikäisenä kaupungin keskustaan muuttanut Saurama asuu nykyään avopuolisonsa kanssa Pajalassa Westermarckin puiston kupeessa.
– Kun täällä on koko elämänsä asunut, on kasvanut järvenpääläiseksi muiden mukana. Jos menisin opiskelemaan ammattikorkeakouluun tai yliopistoon, haluaisin silti pysyä kaupungissa. Olen myös ylpeä voidessani sanoa kilpakumppaneille ja heidän valmentajilleen, että Suomessa on näinkin pieni kaupunki, josta tulee todella hyviä ottelijoita.
Järvenpäähenkilö-tarinoissa esitellään kiinnostavia järvenpääläisiä.