Monipuolista, toiminnallista ja moniaistista toimintaa metsäesiopetuksessa
Kaikille yhteinen varhaiskasvatus -hankkeen koordinaattori haastatteli syyskuussa 2022 Mäntsälän kunnassa, Myllytontun päiväkodissa, yli 10 vuotta luontopainotteista esiopetusta vetänyttä varhaiskasvatuksen opettajaa, Tuula Okko-Pajulaa. Toiminta lähti liikkeelle käytännön tarpeesta, kun päiväkotiin oli tarve perustaa uusi lapsiryhmä. Esiopetusryhmä oli jo retkeillyt paljon, ja ryhmässä työskennelleet olivat innostuneita lähtemään kokeilemaan metsäesiopetusta. Silloinen päiväkodin johtaja oli kiinnostunut kokeilemaan uudenlaista toimintaa ja niin esiopetusryhmälle hankittiin lähimetsään kota ja kompostoiva huussi ja esiopetus siirrettiin metsään. Ryhmällä on koko ajan ollut käytössään pieni sisätila, minne esiopetusta täydentävää varhaiskasvatusta käyttävät lapset saapuvat ennen esiopetuksen alkamista ja sen jälkeen.
Metsässä leikit ovat pitkäkestoisia
Luontoesiopetusryhmässä työskentelee Okko-Pajulan lisäksi lastenhoitaja, joka on työskennellyt metsäryhmässä sen perustamisesta lähtien. Ryhmässä on tänä vuonna 14 lasta, joista seitsemän on vain esiopetuksessa. Luontoesiopetusryhmässä opetellaan aivan samoja asioita kuin sisätiloissa tapahtuvassa esiopetuksessa. Erona toimintaan on se, että luontoesiopetuksessa luonnon tutkiminen on läsnä päivittäin ja toiminnassa hyödynnetään luonnon materiaalia.
– Metsästä löytyy soittimia musisointiin ja kirjaimiin ja numeroihin voidaan tutustua keppien avulla, Okko-Pajula kertoo. Opetus onkin toiminnallista ja moniaistista.
– Lapsilla on vuosittain omat tärkeät kepit, joista kauden aikana muodostuu tärkeitä leikkivälineitä. Nämä kepit lukitaan yöksi kotaan, jotta leikki voi jatkua seuraavana päivänä. Se ehkä tässä metsätoiminnassa näkyy parhaiten, että leikit ovat oikeasti pitkäkestoisia, kun majoja ja leikkejä ei tarvitse metsästä siivota pois lähtiessä. Leikki pääsee jatkumaan suoraan siitä, mihin se edellisenä päivänä jäi, Okko-Pajula lisää.
Metsäesiopetuksessa toteutuu myös projektityöskentely. Yhtenä vuonna lapset kiinnostuivat kivistä, ja niinpä kivistä muodostui usean kuukauden kestävä projekti. Tänä aikana paikallinen kiviharrastaja kävi esittelemässä omaa kivikokoelmaansa ja opetti, kuinka kivien kovuutta voidaan mitata. Ryhmä vieraili myös Lahdessa kivimuseossa, kivistä sadutettiin ja niistä askarreltiin, ja aiheesta tehtiin myös lehti.
– Joka päivä jotain uutta kivistä bongattiin ja niinpä mielenkiinto säilyi useiden kuukausien ajan, Okko-Pajula jatkaa.
Metsä tarjoaa virikkeitä energisille ja rauhaa melusta kuormittuville lapsille
Ryhmässä on vuosien varrella ollut lapsia, joilla on erilaisia tuen tarpeita. Okko-Pajula kertoo, että oman työkokemuksensa mukaan tällainen toiminta sopii erityisesti lapsille, joilla on haasteita tarkkaavuuden ylläpitämisessä. Lapset, joilla on tarve liikkua ja purkaa energiaa, saavat metsässä liikkua muita häiritsemättä. Ja kun on aika keskittyä tehtäviin, tarkkaavuuden ylläpitäminen ja kohdistaminen on helpompaa, kun energiaa on saanut purkaa. Toisaalta taas ne lapset, jotka kuormittuvat melusta, saavat metsässä rauhaa toiminnalle.
– Metsään mahtuu ääntä ja liikettä ihan eri tavalla kuin sisätiloihin, Okko-Pajula huomauttaa.
Vanhemmat hakevat erikseen lapselleen paikkaa metsäesiopetusryhmästä. Viisivuotiaiden lasten vanhemmille kerrotaan metsäryhmän toiminnasta ja mahdollisuudesta hakea lapselle paikkaa kyseiseen ryhmään. Huoltajat tuntevat lapsensa parhaiten ja osaavat arvioida, onko metsätoiminta omalle lapselle hyvä ympäristö. Toisaalta usein jo viisivuotiaat lapset kertovat esiopetuksen kasvattajille, että he kyllä tulevat esikouluun metsäesiopetusryhmään – niin innostavalta metsätoiminta lapsista vaikuttaa.
Tällaisen toiminnan käynnistäminen on Okko-Pajulan mukaan oikeastaan aika helppoa. Toisaalta se vaatii kuitenkin henkilöstön oman innostuneisuuden ja sitoutumisen metsässä tapahtuvaan toimintaan. Lisäksi johtajalla on suuri merkitys toiminnan onnistumisen kannalta, sillä tällainen toiminta vaatii esimerkiksi työvuorojen tarkempaa suunnittelua, jotta metsässä ehtii oikeasti rauhassa olemaan. Toki kodan ja huussin hankkiminen vaativat myös rahallista resursointia alkuvaiheessa.
Toimintamalli lisännyt myös henkilöstön viihtyvyyttä
Toisaalta malli myös antaa paljon. Luonnossa mahtuu liikkumaan ja siellä on tilaa äänille, eikä näin ollen lapsia tarvitse rajoittaa samalla lailla kuin sisällä. Tämä näkyy Okko-Pajulan mukaan niin, että lasten stressitaso on matalampi. Luonnossa toimittaessa tulee myös liikuttua enemmän ja motoriset taidot kehittyvät selkeästi. Luonto ei ole kaikille lapsille luontainen ja tuttu ympäristö ennestään, jolloin myös lasten luontosuhde kehittyy huimasti kauden aikana. Okko-Pajulan mukaan parasta on kuitenkin se, että ryhmän yhteishenki muodostuu hyvin vahvaksi vuoden aikana. Toisia autetaan, otetaan mukaan leikkiin ja koetaan vahvaa yhteenkuuluvuutta koko ryhmän kesken.
Myös huoltajilta on tullut hyvää palautetta toiminnasta. Eräs vanhempi oli sanonut alkuun pohtineensa, voiko metsässä tapahtuva esiopetus olla yhtä laadukasta kuin sisällä tapahtuva, mutta huomanneensa, että kyllä voi.
–Oman kokemukseni mukaan erityisesti lasten sosiaaliset taidot kehittyvät metsässä toimittaessa kuin itsestään, Okko-Pajula lisää. Palautetta on tullut myös siitä, että lapsen vireystila on parempi metsäpäivien jälkeen. – Lapset syövät ja nukkuvat hyvin, ja turhat väsymyskiistelyt ovat kotona jääneet vähemmälle vanhempien palautteen mukaan, Okko-Pajula kertoo. Toisaalta mallilla on ollut vaikutusta myös henkilöstön viihtyvyyteen, sillä molemmat työntekijät ovat sitoutuneesti olleet mukana toiminnassa koko sen 10 vuotta, jolloin toimintaa on toteutettu.
– Kyllä tällä on vaikutuksia ollut omaan työhyvinvointiin, kun saa olla ulkona, tehdä töitä itselle mieluisassa ympäristössä ja saa kehittää omaa toimintaa, Okko-Pajula iloitsee.
Kirjoittaja:
Leena Korhonen
hankekoordinaattori, Kaikille yhteinen varhaiskasvatus
Järvenpääduunissa-tarinoissa esitellään Järvenpään kaupungin työntekijöitä ja heidän kaupunkilaisten eteen tekemää vaikuttavaa työtään.