Näin Terholan uutta asuinaluetta suunniteltiin paikallisluonnon ehdoilla
Järvenpään Terholaan on suunniteltu uusi asuinalue, jonka kaavoituksessa on kiinnitetty erityistä huomiota luonnon monimuotoisuuteen ja hulevesien hallintaan. Alueelle rakennetaan 52 uutta asuntoa noin 172 asukkaalle. Hankkeen kaavoittajana toiminut arkkitehti Werneri Vähä-Impola kertoo, miten niityt, avo-ojat ja yhteiset rakentamisohjeet auttavat säilyttämään alueen luonto- ja maisema-arvoja.

Urheilukentästä, kuntopolusta ja metsästä tuttu Terhola saa tulevaisuudessa uutta ilmettä, kun nykyistä pientaloaluetta laajennetaan viereiselle peltoaukealle. Uuden asuinalueen rakentamisen yhteydessä kehitetään myös Terholan liikuntapuistoa, mahdollistetaan Idänpääntien leventäminen ja metsitetään nykyisen pellon itärajaa.
Terholan alueella on monipuolinen perhoslajisto, ja siellä kasvaa lukuisia pölyttäjille tärkeitä ravintokasveja. Monet niistä kuuluvat uhanalaisten ketojen ja muiden perinnebiotooppien lajistoon.
Idänpääntien ja palloilupuiston puronvarsilla ja ojissa kasvaa muun muassa päivänkakkaraa, kamomillasauniota, niittykäenkukkaa ja ojakärsämöä. Alueella tavataan myös silmälläpidettävää ketoneilikkaa, jonka pölytys on riippuvainen päiväperhosista.
Avo-ojat auttavat hallitsemaan hulevesiä
Yksi Terholan suunnittelun keskeisistä lähtökohdista on ollut hulevesien hallinta. Alueen sade- ja sulamisvedet valuvat nykyisin pelto-ojien ja padotun lammen kautta Isokydönpuroon, joka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi.
Hankkeen kaavoittajana toimineen arkkitehti Werneri Vähä-Impolan mukaan rakentaminen ei saa heikentää puroon päätyvän veden laatua tai muuttaa sen määrää. Siksi hulevesiä on viivytettävä uudella asuinalueella.
Hulevesien hallinta näkyy asemakaavan tonttikohtaisissa merkinnöissä ja rakentamista ohjaavassa rakennustapaohjeessa. Ohjeen mukaan pihoilla tulee käyttää vettä läpäiseviä pintamateriaaleja, kuten sopivia kiveyksiä sekä sora- ja hiekkapintoja. Pihoja ei saa päällystää asfaltilla tai vettä läpäisemättömillä pinnoitteilla, kuten betonikiveyksillä.
Kaupunkitekniikan suunnittelupalveluiden projektipäällikkö Veera Bergström on määrittänyt osalle tonteista omat avo-ojaratkaisut, kun taas joidenkin tonttien vedet ohjataan yhteiseen avo-ojaan. Vähä-Impola on puolestaan määrittänyt tonttien rajat näiden ratkaisujen mukaisesti.
Avo-ojien ja hulevesien viivytysalueiden lisäksi Terholassa hyödynnetään viherkerrointa. Se on suunnittelutyökalu, jolla varmistetaan, että tonteille jää riittävästi vettä läpäisevää pintaa ja kasvillisuutta.
Viherkerroin kuvaa ekologisesti hyödyllisten elementtien, kuten puiden, pensaiden ja niittyjen, osuutta tontin pinta-alasta. Sen avulla voidaan edistää esimerkiksi sade- ja sulamisvesien imeytymistä ja viivyttämistä.
Järvenpäässä viherkerrointa on käytetty aiemmin Ainolan aluekeskuksessa. Terholan lisäksi viherkerroin sisältyy Kaunismetsän hyväksytyn asemakaavan määräyksiin.

Pihoista muodostuu niittyjen verkosto
Terholassa viherkertoimen tavoitteena ei ole ainoastaan hulevesien hallinta, vaan myös paikallisen luonnon monimuotoisuuden edistäminen. Ajatuksena on muodostaa uuden asuinalueen pihoista yhtenäinen niittymäisten alueiden verkosto.
Viherkerroin ei itsessään määritä, millaista kasvillisuutta pihoille istutetaan. Siksi Terholan rakennustapaohjeessa annetaan tarkempia määräyksiä ja suosituksia kasvillisuudesta.
Ohjeessa suositaan kotimaisia niittykasveja sekä puiden ja pensaiden istuttamista. Perinteisten nurmikkopihojen perustamista kehotetaan välttämään, eikä pihoille saa istuttaa haitallisia vieraslajeja, jotka voivat levitä ympäröivään luontoon.
Käytännössä rakennuttajat sitoutuvat niityttämään piha-alueitaan. Vähä-Impola arvioi, että pihojen suunnittelussa saatetaan tarvita pihasuunnittelijan, puutarhurin tai maisema-arkkitehdin osaamista.
Rakentajille asetetut vaatimukset voivat kuulostaa rajoittavilta, mutta Vähä-Impola näkee yhteisissä ohjeissa myös etuja. Hänen mukaansa yhtenäinen viherverkosto lisää alueen viihtyisyyttä ja selkeät ohjeet helpottavat rakentajien suunnittelutyötä.
– Pelkästään määräykset puiden istuttamisesta ja piha-alueiden vettä läpäisemättömien pintojen kieltämisestä tuovat jo paljon, Vähä-Impola kertoo.
Hänen mukaansa tavoiteltuun viherkerroinarvoon on mahdollista päästä jo noudattamalla istutusohjeita. Avo-ojiin voidaan puolestaan istuttaa niittykasvillisuutta ja niiden yhteyteen voidaan perustaa sadepuutarhoja.
Esimerkiksi Terholan urheilupuiston laidalla ojien vieressä kasvavaa ketoneilikkaa olisi mahdollista levittää myös uuden asuinalueen avo-ojiin.
Vähä-Impola arvioi, että rakennustapaohjeen mukaisesti toteutettuna rakentamisella voisi olla jopa myönteinen vaikutus alueen luonnon monimuotoisuuteen. Nykyisin viljelyskäytössä olevan pellon tilalle syntyisi piha-alueita, joilla kasvaisi monipuolista niittykasvillisuutta.
Myös Terholanniityn ja Terholan liikuntapuiston käyttämättömiä alueita niitytetään. Kasvillisuutta koskevista määräyksistä huolimatta rakennustapaohje ei merkittävästi rajoita rakennusten arkkitehtonista tyyliä.

Suunnittelu vaati tiivistä yhteistyötä
Terholan uuden asuinalueen suunnittelu käynnistyi vuonna 2024, ja kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavan keväällä 2026.
Vähä-Impola kuvailee prosessia vaativaksi mutta samalla antoisaksi ja sujuvaksi. Hän esittelee kansiota, johon on kertynyt kymmeniä kokouspöytäkirjoja hankkeen eri vaiheista.
Suunnittelussa on tehty alusta lähtien tiivistä yhteistyötä useiden asiantuntijoiden kanssa. Kaupunki on hyödyntänyt myös ulkopuolista asiantuntemusta.
Luontokartoittaja selvitti alueen perhos- ja lintulajistoa, ja Keski-Uudenmaan ympäristökeskus antoi yleisiä ohjeita niittyjen hoitoon. Myös Järvenpään Veden kanssa on tehty paljon yhteistyötä.
– Lausunnon antajat ovat kertoneet, mitä pitää työstää eteenpäin, Vähä-Impola kuvailee.
Suunnitteluun ovat osallistuneet myös lähialueen asukkaat ja liikuntapuiston käyttäjät. He ovat voineet vaikuttaa kaavoitukseen mielipiteiden, muistutusten ja kuulemistilaisuuksien kautta.
Uuden asuinalueen kehittämiseen on suhtauduttu pääosin myönteisesti. Asukkaiden esittämät huolet ovat liittyneet erityisesti lähiluonnon ja alueen arvokkaan maiseman säilyttämiseen.
Suunnittelua on helpottanut se, että koko uusi asuinalue sijoittuu kaupungin omistamalle maalle. Vähä-Impolan mukaan kaupungin maanomistus on mahdollistanut alueen yhtenäisen ja kunnianhimoisen suunnittelun.
Vähä-Impola ei usko, että vastaavanlainen kokonaisuus olisi ollut mahdollista toteuttaa yksityisomisteisella maalla.
– Ei todellakaan.
Vähä-Impolan mukaan kaupungin omistamalle maalle kaavoittaminen antaa paremmat mahdollisuudet suunnitella aluetta kokonaisuutena.
Luonnonläheisyyttä ja asumista eri sukupolville
Luonnon monimuotoisuuden lisäksi Terholan suunnittelussa on huomioitu sosiaalinen kestävyys ja eri sukupolvien asumistarpeet.
Tonteille sallitaan asuinkerrosalaan sisältyvän sivuasunnon rakentaminen. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sen, että itsenäistyvä nuori tai perheen iäkäs jäsen voi asua samassa pihapiirissä muun perheen kanssa mutta säilyttää oman yksityisyytensä.
Alueen luonnonläheisyys ja virkistysmahdollisuudet tukevat osaltaan asukkaiden hyvinvointia. Esimerkiksi vuodenaikojen vaihtumisen seuraaminen ympäröivän kasvillisuuden kautta voi tukea muistisairaan terveyttä.
Vähä-Impola nostaa Terholan suunnitteluprosessin tärkeimmäksi opiksi yhteistyön merkityksen. Hänen mukaansa sekä kaupungin oman että ulkopuolisen asiantuntemuksen hyödyntäminen on ollut hankkeen onnistumisen kannalta keskeistä.
– Itsellä jäi etenkin se, kuinka hyvin yhteistyö toimi.
– Se, että tehdään paljon yhteistyötä ja kuullaan ihmisiä prosessin aikana, auttaa lopulta itse kaavaprosessiakin.
Järvenpääelämää-tarinoissa esitellään järvenpääläistä elämänmenoa ja kerrotaan syvemmin kaupungissa tapahtuvista ajankohtaisista asioista.