Päivi Tikkanen juoksi itsensä kestävyysjuoksun legendaksi Suomessa
Järvenpääläinen Päivi Tikkanen on yksi Suomen menestyneimmistä kestävyysjuoksijoista. Hän voitti Berliinin maratonin, juoksi MM-neloseksi ja keräsi 27 SM-kultaa. Juoksu-uran jälkeen liikunta on säilynyt tärkeänä osana hänen elämäänsä.
Järvenpääläinen yleisurheilija Päivi Tikkanen on jättänyt unohtumattoman jäljen suomalaisen kestävyysjuoksun historiaan. Hänen saavutuksensa ovat suomalaisittain poikkeuksellisia: yleisurheilun MM-kisoissa Tokiossa 1991 hän sijoittui 3000 metrillä neljänneksi ja yleisurheilun EM-kisoissa Splitissä samalla matkalla kuudenneksi. Berliinin maratonista irtosi voitto vuonna 1989. Kotimaan kilpailuissa hän hallitsi kestävyysmatkoja suvereenisti voittaen peräti 27 henkilökohtaista SM-kultaa, joista 22 Kalevan kisoissa. Näistä neljä on tullut maastojuoksussa ja yksi puolimaratonilla.
Tikkanen on myös Suomen eniten Kalevan Malja -pisteitä ja Suomi–Ruotsi-maaottelun pisteitä kerännyt yleisurheilija. Hän osallistui maaotteluun huimat 16 kertaa, joissa kertyi yhteensä 27 kilpailua. Kaikkiaan hän juoksi 12 Suomen ennätystä. Kilpailu-ura jatkui ammattilaistasolla vielä 2000-luvun alussa. Vuonna 2001, Tikkasen ollessa 41-vuotias, hän saavutti pronssia Kalevan kisojen 5000 metrillä. Vuonna 2002 hän juoksi viimeiset kisansa, jolloin matka 5000 metrillä jäi kesken.
Tikkanen on osallistunut kotimaan pienempiin kisoihin myös varsinaisen kilpauransa päättymisen jälkeenkin.
– Urani alkoi virallisesti jo 12-vuotiaana, joten juoksuvuosia kertyi yhteensä kolmekymmentä.
MM-nelossijassa karvas sivumaku
Ainoa asia, joka Tikkasta yhä silloin tällöin kaihertaa, on Tokion MM-kisojen neljäs sija.
– Neljäs sija ei tuntunut heti suorituksen jälkeen pettymykseltä, mutta myöhemmin kilpakumppanin dopingkäry sai pohtimaan tilannetta uudelta kannalta, Tikkanen kertoo.
Kilpailun voittaja, 3000 metrin olympiavoittaja Tetjana Samolenko-Dorovskyh kärähti dopingista vuonna 1993. Hän sai kuitenkin pitää voittamansa kullan vuodelta 1991 sekä aikaisemmat arvokisavoittonsa- ja mitalinsa. Samolenko-Dorovskyn ura päättyi dopingkäryyn, ja epäilyksen varjo lankesi myös hänen aiempien vuosiensa suoritusten ylle.
– Jäin mitalista 1,8 sekuntia. Mitalikin olisi voinut tulla taskuun, jos kaikki olisivat olleet samalla viivalla ja samoilla eväillä. Dopingtestaus ei ollut Tokion MM-kisoissa parasta, valvontaa ei käytännössä ollut, Tikkanen toteaa.
Tikkasen neljäs sija oli kuitenkin suomalaiselle urheilukansalle yllätys. Kukaan ei osannut etukäteen odottaa Tikkaselta huippujuoksua.
– Ajattelin olevani kuitenkin kahdeksan joukossa onnistuessani. Meni paremmin, kuin mitä osasin odottaa.
Kisaan valmistautuessa Tikkasen ajatukset harhailivat vielä aivan muissa asioissa.
– Ennen starttia laitoin käteni ristiin ja vein mielessäni itseni Lappeenrannan keskussairaalaan, missä äitini oli samaan aikaan rintasyöpäleikkauksessa. Hetken ajan jouduin nieleskelemään kyyneleitä. Siinä hetkessä tuli kuitenkin vahva tunne, etten ollut radalla yksin. Ikään kuin olisin saanut voimaa jostain korkeammalta, Tikkanen muistelee.
Rakas elämänsisältö juoksu on jäänyt polven nivelrikon vuoksi. Yksi tekonivel on jo laitettu ja tällä hetkellä Tikkasta vaivaa lonkka. Sunnuntaipyöräily ja vesijuoksu järvessä ovat nykyiset liikuntamuodot.
– Ylämäkeen pystyn yhä juoksemaan. Mökillämme on jyrkkä ylämäki, jota juoksen. Se on yllättävän tehokas treeni.
Koti Järvenpäästä
Tikkanen muutti Järvenpäähän 45 vuotta sitten vuonna 1980. Ensimmäinen koti löytyi Vuoritieltä Loutista, josta matka jatkui saman kaupunginosan Mäkikadulle. Muutaman vuoden ajan elämää kokeiltiin myös Tuusulan puolella, kunnes koti löytyi Satukalliosta vuodenvaihteessa 1992–1993. Myöhemmin perhe rakensi uuden talon vanhan kodin viereen.
– Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Savitaipaleelta, joten Järvenpään valinta uudeksi kotipaikaksi oli lopulta aika helppo. Meillä oli vaihtoehtoina Lapua, Lappeenranta ja Järvenpää. Kisamatkojen kannalta oli tärkeää, että liikkuminen olisi sujuvaa, ja kun lentokenttäkin oli lähellä, päätös oli lopulta aika selkeä.
Juoksu-uransa lisäksi Tikkanen on työskennellyt myös lastenhoitajana. Nykyisin Tikkanen viettää eläkepäiviä miehensä Esan kanssa.
– Järvenpäässä yhteisöni on pyörinyt aika paljon hoitolapsien ja heidän vanhempiensa ympärillä. Olen nyt jälkikäteen monesti miettinyt, kuinka onnekas olenkaan ollut. Parhaimmat ystävät ja muistot ovat tulleet näistä aikuisista ja lapsista. Ehdin olla perhepäivähoitajana yli 20 vuotta ja sen jälkeen vielä päiväkodin keikkalaisena muutaman vuoden ja niistä vuosista on kaikki parhaimmat muistot, Tikkanen kertoo.
Kipinä urheiluun syttyy
Tikkanen kertoo olleensa jo lapsesta asti kaikkiruokainen urheilun suhteen.
– Kestävyysjuoksu valikoitui aika nopeasti omaksi lajiksi, koska voitin siinä omanikäiset pojatkin. Lisäksi sitä oli helppo toteuttaa.
Hiihtoa hän kokeili jo kymmenvuotiaana – ja varsin omatoimisesti.
– Ensimmäisissä hiihtokisoissani 10-vuotiaana lähdin salaa kilpailuihin. Kisapaikalle oli kahdeksan kilometriä matkaa. Kotiin palatessa pelkäsin niin paljon vanhempieni reaktiota, että työnsin palkintolusikan varovasti oven raosta ennen kuin astuin sisään.
Moitteita ei kuitenkaan tullut, sillä vanhemmat olivat heti arvanneet, missä tyttö oli ollut. Sukset kun olivat poissa paikoiltaan.
– Isä ei ollut edellisiltana luvannut viedä minua kisoihin, koska äiti oli sairaana ja kaikki navettatyöt jäivät hänen vastuulleen. Mutta sen jälkeen hän vei minut mihin tahansa tarvitsin kyytiä.
Puitteet harjoittelulle
Järvenpää on merkinnyt Tikkaselle paljonkin, erityisesti hyvien liikenneyhteyksien puolesta.
– Aikanaan kaupunginjohtaja Kaarle Salmivuori, itsekin innokas urheilumies, järjesti tukikeräyksen harjoitteluni tueksi. Siinä oli mukana aitoa yhteisöllisyyttä, kun kaupungin monet yritykset lähtivät mukaan tukemaan. Olen siitä kaikille todella kiitollinen.
Tikkanen kertoo saaneensa myös esimerkiksi vesitornin avaimet, jotta hän pystyi tekemään voimaharjoittelua rappusissa.
– Meillä oli painoliivit piilossa rappusten alla, ja lenkin loppupuolella menimme torniin juoksemaan portaita. Muistaakseni niitä oli 118. Lisäksi sain talvisin käyttää jäähallin suoraa, mikä oli suuri apu harjoittelussa.
Tikkanen viihtyy erityisesti kesäisin perheen mökillä Hirvensalmella. Nokka kääntyy kohti Etelä-Savoa myös muina vuodenaikoina.
– Meillä on ollut oma piilopirtti Hirvensalmella jo 35 vuotta. Kestävyysjuoksijat ovat tunnetusti luonteeltaan jonkin sortin erakkoja, jotka viihtyvät omissa oloissaan.
Kuka: Päivi Tikkanen, 65
Työ: Entinen kestävyysjuoksija, työskennellyt myös lastenhoitajana.
Perhe: Aviomies ja tytär, Panu-koira.
Mistä: Alun perin Savitaipaleelta, asuu nykyään Järvenpäässä.
Muuta: Piti hallussaan 3000 metrin Suomen ennätystä ajalla 8.41,30 peräti 33 vuotta, jonka hän juoksi Tokion MM-kisoissa 1991.
Järvenpäähenkilö-tarinoissa esitellään kiinnostavia järvenpääläisiä.