Säveltäjä Harri Vuori saa sävelensä Tuusulanjärven luonnosta ja äänistä – uutta musiikkia syntyy yhä vuosikymmenten jälkeen
KULTTUURINTEKIJÖIDEN JÄRVENPÄÄ, OSA 7: Luonto, hiljaisuus ja tähtitaivas inspiroivat Harri Vuorta, jonka sävellystyö jatkuu eläkkeestä huolimatta. Pitkän uran tehnyt säveltäjä luo yhä uutta musiikkia, seuraa klassisen säveltaiteen muutosta ja avaa näkökulmiaan säveltäjän työn vaatimuksista.
Lierihattu päässään ja piippu suupielessä säveltäjä ja sävellyksenopettaja Harri Vuori voisi yhtä hyvin olla vanhan ajan boheemi taiteilija kuin arvostettu säveltäjä. Hänen musiikkinsa on yhtä tunnistettavaa kuin hänen tyylinsä – modernistista, luonnon ja luontoilmiöiden inspiroimaa ja yksityiskohtiin paneutuvaa.
Vuoren tuotantoon kuuluu noin 200 teosta, joihin lukeutuu orkesteri- ja kamarimusiikkia, konserttoja, soolosoitinteoksia, vokaalimusiikkia ja elektroakustisia teoksia. Hän on myös vaikuttanut lukuisiin nuoremman polven säveltäjiin opettajana ja mentorina.
Vuori on myös toiminut urallaan musiikkitieteen lehtorina ja sävellyksenopettajana Helsingin yliopistossa. Keväällä 2016 yliopisto lakkautti rahoitussyistä sävellyksenopettajan viran, joka oli ollut osa akateemista perinnettä peräti 376 vuoden ajan. Aiemmin tehtävää ovat hoitaneet muun muassa Pacius ja Sibelius.
Luonto ja koti Järvenpäässä inspiroivat sävellystyötä
Vuori asettui vaimonsa kanssa Järvenpäähän reilu 40 vuotta sitten vuonna 1984 molempien opiskellessa Sibelius-Akatemiassa. Pariskunta muutti Järvenpää-taloa vastapäätä sijainneeseen Helsingin opiskelija-asuntosäätiön (HOAS) asuntolaan, joka oli tarkoitettu musiikinopiskelijoille.
– Ystäväpiirin myötä jäimme kaupunkiin sitten pysyvästi. Myöhemmin kunnostimme huonokuntoisen hirsihuvilan Ainolan liepeillä, jossa asumme edelleen.
Metsän läheisyys ja rakkaus luontoon heijastuvat Vuoren puheista. Perheen talo sijaitsee keskellä metsää luonnon ympäröimänä. Perheellä on myös oma vene lähirannassa, ja sitä käytetään ahkerasti kalastusretkillä.
– Tuusulanjärveltä katsottuna koko seutu näyttää aivan toisenlaiselta. Ei uskoisi, että olemme aivan keskustan tuntumassa. Maisema on niin rauhallinen, että voisi melkein kuvitella olevansa erämaassa.
Vuori mainitsee samassa yhteydessä kuvaavansa luontoa öisin riistakameralla.
– Täällä liikkuu öisin mitä ihmeellisimpiä eläimiä, kuten mäyriä, kettuja, supikoiria ja peuroja. Viime yönä kuvasin, kuinka kaksi supikoiraa ja kettu söivät yhdessä.
Luonnolla onkin ollut samalla vahva vaikutus Vuoren sävellystyöhön. Esimerkiksi hänen jousiteoksensa Lentoon, joka sai kantaesityksensä vuonna 2015, on saanut inspiraationsa neljästä joutsenesta, joiden yhteinen laulu muodostui omalaatuiseksi ja erikoista rytmiä noudattavaksi melodiaksi.
– Puolen vuoden päästä saunassa mieleeni välähti, miten se täytyy laittaa paperille. Saunominen jäi siltä erää siihen, mies naurahtaa.
Vuori riensi suoraan saunasta pieneen hirsihuvilansa tornissa sijaitsevaan työhuoneeseensa, avasi tietokoneen ja ryhtyi töihin.
Musiikillisia vaikutteita ja esikuvia
Järvenpäässä valtaosan elämästään asunut Vuori on saanut inspiraatiota myös Sibeliuksesta, joka on ollut hänelle merkittävä esikuva.
– Mutta Sibelius olisi varmasti ollut minulle läheinen, vaikka en olisi Järvenpäässä asunutkaan, Vuori tuumaa.
Ensimmäinen Sibeliuksen sävellys, joka teki Vuoreen vaikutuksen, soi radiossa hänen ollessaan nuori. Hän kuuli sen kesken kaiken eikä aluksi tiennyt, mikä teos oli kyseessä. Sävellys jäi pitkäksi aikaa mysteeriksi, kunnes myöhemmin selvisi, että kyseessä oli Sibeliuksen Satu.
– Sen jälkeen aloin kuunnella Sibeliuksen teoksia yhä enemmän ja perehtyä niiden syntyhistoriaan. Niissä on samanlaisia luontoyhteyksiä kuin omissa teoksissani. Sibelius taisi olla aikamoinen luonnonpalvoja ja jollain tapaa panteisti.
Panteismilla viitataan maailmankatsomukseen, jossa jumaluus nähdään läsnä olevana kaikkialla luonnossa ja maailmankaikkeudessa.
Vuori ei kuitenkaan osaa sanoa, onko hänen ja Sibeliuksen musiikissa välttämättä samoja tyylillisiä vaikutteita.
– Sibelius-Akatemian koulutuksen myötä musiikkini on ollut pitkään modernistista. On kestänyt kauan päästä irti puhtaasta modernismista, mutta voisi sanoa, että nykyään olen lähestynyt yhä enemmän virolaisen säveltäjän Arvo Pärtin tuotantotyyliä, Vuori pohtii.
Pärt tunnetaan esimerkiksi keskiaikaisista musiikkivaikutteistaan sekä niin sanotun kulkustyylin sävellyksistä.
Säveltäjän arki ja luomisprosessi
Vuoren työpäivä alkaa tutuilla aamurutiineilla ja riistakameran tarkistamisella. Tämän jälkeen ohjelmaan kuuluu aamukävely koiran kanssa, minkä jälkeen Vuori siirtyy koneelle työstämään teoksiaan. Hän työskentelee yleensä 3–4 tuntia kerrallaan ja jatkaa tarvittaessa pidempään, jos jaksamista riittää.
– Vaimo patistaa välillä lopettamaan ja muistuttaa, että pieni lepotauko parantaa työn jälkeä, mutta aina sitä ei malta pitää. Tilaustöissä kiire toimii parhaana motivaattorina. Niiden kanssa tahtoo aina tulla hoppu loppuvaiheessa.
Vuoren tekemät tilaustyöt voivat olla esimerkiksi pedagogista oppimateriaalia tai muuhun käyttötarkoitukseen sävellettyjä teoksia. Niissä säveltäjän on huomioitava tilaajan toiveet, kuten teoksen vaikeustaso ja esittäjien taidolliset vaatimukset. Tyylillisyyden suhteen Vuori saa vapaat kädet.
– Parhaat teokset ovat kuitenkin yleensä syntyneet ilman tilausta, jolloin ei ole ollut kiirettä, vaan sävellys on saanut kehittyä luonnollisesti omaan tahtiinsa. Näitä sävellyksiä tarjoan itse esitettäväksi sopiville muusikoille tai kokoonpanoille.
Vuori kuvailee sävellystyötä sekä yksinäiseksi että yhteistyötä vaativaksi prosessiksi.
– Tilausteosten kohdalla teen yhteistyötä soittajien kanssa, jotka arvioivat, onko teos hyvin toteutettavissa ja voisiko jotain parantaa tai helpottaa. Pääsääntöisesti säveltäminen on yksinäistä työtä.
Säveltäjät ja eri taiteenalat kohtaavat myös monin tavoin yhteistyön kautta. Musiikki voi yhdistyä esimerkiksi kuvataiteeseen, tanssiin ja muihin esittäviin taiteisiin.
Suosikkisävellystensä joukkoon Vuori mainitsee Chiropteran, kitarataiteilija Patrik Kleemolalle sävelletyn soolokitarateoksen, jonka inspiraationa ovat lepakot. Säveltäjän mukaan teoksen säveltäminen oli erityisen haastavaa, mutta lopputulos onnistunut:
– Kitarasta sain irti kaikkea sellaista, mitä ei yleensä tule ajatelleeksikaan.
Vuori kertoo, että teknologia ja digitaaliset työkalut ovat viime vuosikymmeninä vaikuttaneet merkittävästi säveltäjän työhön.
– Säveltäminen on aina ollut hidasta, mutta ennen se oli vielä hitaampaa. Orkesteriteosta kirjoittaessa piti kuvitella kaikki mielessään, sillä lopputulosta ei voinut kuulla etukäteen. Kaikki nuotit piti kirjoittaa käsin, mikä oli työlästä. 1990-luvulta lähtien tietokoneet ovat helpottaneet työtä. Hyvillä ohjelmilla saa jo sävellysvaiheessa aika tarkan kuvan siitä, miltä musiikki tulee kuulostamaan. Se on ollut minulle suuri apu.
”Kauriin aika” – luonnon ilmiöt säveliksi
Vuoren tuotantoa kuullaan maaliskuussa 2025, kun hänen pianoteoksensa Kauriin aika saa Suomen kantaesityksensä Värinää-festivaalin Värikamari I: Mielenmaisemia -konsertissa Kallio-Kuninkalassa.
– Teosta on viime aikoina esitetty paljon Japanissa. Se on oikeastaan japanilaisen pianistin Itaru Ogawan alun perin keksimä, koska hän tiesi, että metsäkauriit käyvät syömässä pihallani lähes joka päivä. Keskustelu tästä johti teoksen nimen syntymiseen.
Lisäksi sävellystyö ajoittui viime joulukuun lopusta tammikuun loppuun, astrologiassa kauriin aikaan, mikä vahvisti yhteyttä teoksen nimeen ja sen teemaan.
Kolmiosainen teos ammentaa luonnon ilmiöistä, joita voi havaita juuri kauriin aikana. Ensimmäinen osa, Revontulet, kuvaa taivaan väriloistoa, kun taas Jääkellot sai inspiraationsa Tuusulanjärven jäätyvän pinnan helähdyksistä.
– Se on kiehtova ääni. Järven jää pingahtelee ja singahtelee, ja kun se lohkeilee ja kilisee rantakalliota vasten, syntyy ainutlaatuinen sointi, Vuori kuvailee.
Viimeinen osa, Kimmeltävä pimeys, viittaa talviseen hankeen, joka heijastaa valoa niin, että pakkasyössäkin voi nähdä pieniä valonvälähdyksiä.
– Kauriin aika on kuvailevaa musiikkia. Ohjelmamusiikkia ei aina ehkä niin arvosteta, mutta tässä teoksessa jokainen osa heijastaa juuri niitä ilmiöitä, jonka mukaan se on nimetty, Vuori toteaa.
Luovuuden uudet suunnat
Vuori pohtii erityisesti suomalaisen säveltämisen tulevaisuutta.
– Orkesterimusiikki on hätää kärsimässä, sillä suurille orkestereille ei tahdo enää löytyä rahoitusta, ja niiden määrä vähenee maailmalla. Painopiste siirtyy kamarimusiikkiin, jossa taitavat muusikot löytävät toisensa pienemmissä kokoonpanoissa ja voivat hyödyntää osaamistaan uudella tavalla.
Hänen mukaansa myös klassisen musiikin kenttä on nykyään niin hajallaan, että on mielekkäämpää puhua eri tyylilajeista kuin yhtenäisestä suuntauksesta.
– Se vähän riepoo. Ennen oli maailmanlaajuisia tyylillisiä tavoitteita, mutta sellaisia ei ole enää lainkaan. Toisaalta se on ihan hyväkin asia, sillä kukin saa tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa.
Vuorelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018.
– Voisi sanoa, että taloudellinen tilanne on nyt turvatumpi kuin työvuosina.
Eläkkeelle siirtyminen ei ole silti päättänyt Vuoren uraa, ja hän jatkaa sävellystyötään.
– Jotkut ovat lopettaneet, lopettihan Sibeliuskin. Minullakin on ollut omia kriisejä. Viimeisin sellokonserttoni on jäänyt esittämättä, eikä kiinnostusta siihen ole ollut, vaikka olen tarjonnut sitä useaan paikkaan. Pohdin jo lopettamista, mutta sen sijaan aloin säveltää vapaammin ilman tavoitteita. Nyt työn alla on jousikvartetto, jossa on minimalismin piirteitä. Jos ei ole töitä, niin niitä hankitaan.
Vuorta voisi hyvin kuvailla monet rajat ylittäneeksi säveltäjäksi.
– Ooppera on toisaalta vielä säveltämättä, mutta en koe itseäni erityisen oopperasuuntautuneeksi.
Vapaa-ajallaan Vuori ei kaipaa musiikkia tai säveliä.
– Kun musiikkia tekee työkseen, aika harvoin sitä tulee rentoutuakseen kuunnella. Mieluummin nautin hiljaisuudesta. Säveltäjä Henri Dutilleuxin (1916–2013) sanoin on sääli, että musiikki rikkoo hienon hiljaisuuden.
Kuka: Harri Vuori, 68
Työ: Säveltäjä ja sävellyksenopettaja.
Perhe: Puoliso Marja Vuori, tyttäret Matleena ja Opri, koira Elliot, 3 kissaa ja kilpikonna.
Asuinpaikka: Alun perin Lahdesta, asunut Järvenpäässä vuodesta 1984.
Harrastukset: Hirsihuvilan remontointi, koiran kanssa ulkoilu Sarvikallion ja Lemmenlaakson luontopoluilla, astronomia, ufologia ja science fiction -kirjallisuuden lukeminen.
Sävellykset: Säveltänyt laajan tuotannon orkesteri- ja kamarimusiikkia, konserttoja ja vokaaliteoksia. Merkittävimpiä teoksia ovat Sinfonia nro 1 (2003), Sinfonia nro 2 (2007), Mandelbrotin kaiut (1995), Ylitse kuun, alitse päivän (1999) sekä kamariooppera Kuin linnun jalanjäljet taivaalla (1983).
Kulttuurintekijöiden Järvenpää -sarjassa nostetaan esiin Järvenpään kulttuurikohteita, niiden merkitystä kaupungille, kaupungin kulttuurin taustalla olevia toimijoita ja tekijöitä sekä kulttuuritapahtumia.
Järvenpäähenkilö-tarinoissa esitellään kiinnostavia järvenpääläisiä.