Suomen kielen oppimisen monet kasvot – kukka-asetelmia, karaokea ja kahvia
Kielen oppiminen on olennainen osa kotoutumista. Uuden kotoutumislain mukaan kunta vastaa kielenopetuksen sekä suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa käsittelevien koulutusten tarjoamisesta erityisesti maahan muuttaneille, jotka eivät ole mukana työelämässä.
Järvenpäässä vaatimuksiin on vastattu Kotoutumisen alku -koulutuskokonaisuudella, jonka suunnittelusta ovat olleet vastuussa maahanmuuttajatyön erityisasiantuntija Arja Loima ja Järvenpään Opiston rehtori Jonna Käsmä.
Kotoutumisen alku -koulutuksissa suomen kielen alkeiden opetusta tarjotaan kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille ja seniori-ikäisille. Koulutusta saavat myös työikäiset henkilöt, jotka odottavat TE-palvelujen kautta järjestyvää kielikoulutuspaikkaa. Ryhmät toimivat non-stop-periaatteella, jotta eri aikaan kuntaan muuttavat vieraskieliset pääsevät mahdollisimman pian harjoittelemaan suomen kielen alkeita.
Kotona lapsia hoitavien vanhempien ryhmän kokoontuessa lapsille on järjestetty lastenhoito, joka mahdollistaa vanhemman osallistumisen.
– Ryhmiin ohjaudutaan pääsääntöisesti kunnan kotoutumispalvelujen kautta, jossa kotoutumisajalla oleville työelämän ulkopuolisille henkilöille tehdään osaamisen ja kotoutumisen palvelutarpeen arviointi. Arvioinnin pohjalta laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa kotoutumissuunnitelma, johon kirjataan osallisuutta ja oppimista vahvistavat toimenpiteet. Kotoutumisen alku -koulutukset tarjoavat nopean tavan päästä tutustumaan suomen kieleen arjen tilanteissa. Ne auttavat vieraskielisiä tuntemaan olonsa tervetulleiksi ja vähentävät yksinäisyyden tai ulkopuolisuuden kokemuksia, kertoo kotoutumisohjaaja Pia Vappula.
– Tunne johonkin kuulumisesta ja osallisuudesta ovat kotoutumisessa tärkeitä asioita. Järvenpäässä näiden toteutumiselle vain taivas on rajana. Monipuolisella yhteistyöllä pääsemme kaikkein luovimpiin tuloksiin, hän lisää.
Suomen kieli tutuksi laulaen, pelaten tai tanssien
Järvenpään Opiston suunnittelijaopettaja Natalia Härmältä ei ideoita, verkostoja ja yhteistyötaitoja puutu. Hänen lisäksi opetusryhmissä on ollut kieliharjoittelijoita alueen eri oppilaitoksista eri pituisilla harjoittelujaksoilla. Näin on erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille saatu merkittävää apua ryhmäopetuksen rinnalle ja kieliharjoittelijoille kokemusta suomalaisesta työelämästä ja työyhteisössä toimimisesta.

Härmä on myös halunnut laajentaa kurssilaisten osallisuutta suuntaamalla opetustunnit luokkaopetuksen ulkopuolelle. Huhtikuussa osa ryhmistä kokoontui Myllytien toimintakeskukselle, jossa suomen kielen alkeisryhmäläiset tekivät kukka-asetelmia jatkoryhmäläisten opetellessa kieltä laulun ja tanssin avulla. Oppitunnilla oli opeteltu suomalaisia ikivihreitä ja iskelmiä, joiden melodia oli opiskelijoille jo tuttu.
Sopivan ryhmäpaineen siivittämänä 😊 osa ryhmäläisitä osallistui Toimintakeskuksen jokaviikkoiseen karaokeen. Synnyinmaan konfliktit ja sodan traumat pääsivät edes hetkeksi unohtumaan, kun yhdessä suomalaisten ikätoverien kanssa tanssittiin ja laulettiin. Seuraavan kertaa varten harjoitellaan jo Tapio Rautavaaran kappaleita.

Iloista naurua ja yhteenkuuluvuutta koettiin myös senioreiden kieliryhmän kanssa osallistumalla liikuntapalveluiden toteuttamaan ikäihmisten tuolijumppaan. Osa ilmoitti haluavansa käydä siellä jatkossakin. Tuolijumpan jälkeen nautittiin kahvit Cooperin kulman kahviossa, jossa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntija Anne Honkanen kertoi toimintakeskuksen avoimesta toiminnasta. Yksi osallistuja esitti toiveen pingiskerhosta, ja Anne tarttui heti toimeen. Idea pingiskerhosta on kerännyt osallistujia sekä uusista vieraskielisistä kuntalaisista että kantasuomalaisista.
– Tapahtuma on erinomainen esimerkki siitä, kuinka merkityksellistä työtä teemme kielikoulutuksessa – ja erityisesti yhteistyössä muiden yksiköiden kanssa. Yhdessä voimme järjestää tapahtumia ja vastata joustavasti toistemme tarpeisiin. Samalla jaamme osaamistamme ja tarjoamme uusille suomalaisille mahdollisuuksia osallistua toimintaamme eri tavoin, tiivistää Honkanen osuvasti.

Itse osallistujilta palaute päivästä oli poikkeuksetta positiivista, ja monet osallistujat olivat iloisia siitä, että heidän mahdollisuutensa harrastaa ja osallistua ovat laajentuneet.
– Tällaisia tapahtumia kannattaa järjestää, vaikka kaikki eivät innostuisikaan heti. On hienoa, että yhden tapahtuman ansiosta saimme noin 11–13 kotoutumiskurssilaista mukaan uusiin harrastuksiin – se on jo upea tulos!, iloitsee Natalia Härmä.
Teksti: Pia Vappula
Kuvat: Natalia Härmä