Venny Soldan-Brofeldtin ja Eero Järnefelt syntyivät 160 vuotta sitten, mutta keitä Järvenpäässä vaikuttaneet kulttuurin ja taiteen merkkihenkilöt olivat?
Marraskuun 2. päivä tulee kuluneeksi 160 vuotta Venny Soldan-Brofeldtin ja 8. marraskuuta Eero Järnefeltin syntymästä. Lähestyvien juhlapäivien kunniaksi tutustumme syvemmin molempien taiteilijoiden ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäsenten elämään ja arkeen. Sisältö on julkaistu ensimmäisen kerran kesän 2023 aikana Järvenpään sosiaalisen median kanavissa.
Kuka oli Venny Soldan-Brofeldt?
Venny Soldan-Brofeldt (1863–1945) oli ensimmäinen taiteilija, joka saapui Tuusulanjärvelle perheineen vuonna 1897. Vennyn aviomies oli kirjailija Juhani Aho, jonka kanssa he saivat kaksi lasta. Vennyn ja Juhanin perässä muitakin taiteilijoita muutti järven rannalle ja niin syntyi Tuusulanjärven taiteilijayhteisö.
Venny oli luonteeltaan boheemi ja lapsirakas. Venny jatkoi taiteilijanuralla avioiduttuaan ja saatuaan lapsia, mikä ei ollut tuohon aikaan itsestäänselvyys. Hän myös pukeutui mukavasti housuihin ja kaapuihin, poltti piippua, hiihti ja pyöräili, mitä ei pidetty porvarisnaiselle soveliaana. Vennyn tuotannossa toistuvia aiheita ovat meri ja ihmiset. Hän oli yksi harvoista ajan naistaiteilijoita, joita kiinnosti kansalliset aiheet: pääasiassa tavalliset ihmiset.
Venny piti itseään ennen kaikkea piirtäjänä, mutta hallitsi taiteilijana monen eri taiteen lajin: maalaukset, puutyöt, paperileikkaukset, kameekorut ja pienet veistokset saivat muotonsa hänen tarkoissa käsissään. Venny kulki kaikkialle luonnosvihko mukanaan: malliksi pääsivät niin omat lapset kuin tuntemattomat junassa. Venny matkustikin junassa aina kolmannessa eli halvimmassa luokassa, koska siellä olivat hänen mielestään kiinnostavimmat ihmiset.
Asettuminen Aholaan
Venny perheineen vuokrasi Järvenpäähän tultuaan Järvenpään kartanolta puuhuvilan, joka sai nimekseen Ahola. Juhani ja Venny eivät halunneet kiintyä materiaan eivätkä omistaa omaa asuntoa. Aholasta tuli kuitenkin heidän pitkäaikaisin kotinsa, jossa he viihtyivät yhteensä 14 vuotta uusien vuokrasopimuksen aina vuodeksi kerrallaan.
Tuusulanjärven taiteilijat inspiroituivat Arts & Crafts -taidesuuntauksesta, joka pyrki palauttamaan käsityön arvostuksen teollistumisen jyllätessä 1800-luvun lopulla. Siihen kuului ajatus taiteilijan kodista kokonaistaideteoksena. Venny kiinnostuikin kodin sisustamisesta ja hän suunnitteli huonekaluja ja kodintekstiilejä, joita on yhä esillä Aholassa. Sisustuksen värit olivat maanläheisiä ja lämpimiä: punaista, ruskeaa ja vihreää. Vennylle oli tärkeää, että aina jollain pöydällä oli punainen liina. Pikku insinööri -teos kuvaa Vennyn poikaa Heikkiä tutkimassa samovaaria Aholan ruokasalissa. Teoksesta on aistittavissa Ahojen aikainen sisustus ja tunnelma talossa.
Kuten taiteilijanaapureilla Eero Järnefeltillä ja Pekka Halosella, myös Vennyllä oli oma ateljeen, joka jouduttiin purkamaan perheen muuttaessa pois Aholasta.
Merellinen mielenmaisema
Toisin kuin Eero Järnefelt, Venny Soldan-Brofeldt ei inspiroitunut Tuusulanjärven maisemista tai Kolista. Vennyn mielimaisema oli meren äärellä. Hän olikin viettänyt lapsuuden kesänsä Suomenlahden rannikolla. Ahot vuokrasivat kesäisin mökkejä Porkkalassa, kunnes löysivät pysyvämmän kesäpaikan vuonna 1907. Se oli Väli-Toskan niemi Hankoniemen Tvärminnen kylästä. Paikka nimettiin yksinkertaisesti Toskaksi. Siellä perhe vietti kesiään talvisotaan saakka. He rakensivat sinne vaatimattoman lautamajan ja Vennylle oman pienen ateljeemökin.
Toskassa aikaa vietettiin ulkona purjehtien, uiden ja kallioilla meri-ilmasta nauttien. Venny löysi Toskasta luonnon, joka puhutteli häntä; meren, ulapan, punaisena auringonvalossa liekehtivät kalliot, violetin sävyissä hohtavan hiekan, mutta myös mahdollisuuden keskittyä maalaamiseen. Aholassa elämä oli niin vilkasta lasten ja vieraiden pyöriessä jaloissa.
Venny kirjoitti elämästä Toskassa kirjassaan nimeltä Merimajamme ja me (1930).
Ajalleen epätyypillinen emäntä
1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vieraita virtasi Aholaan kuin kestikievariin konsanaan, koska Venny Soldan-Brofeldtin aviomies kirjailija Juhani Aho niitti mainetta kansalliskirjailijana. Aholan bravuuri oli kalakeitto, joka oli valmistettu Juhanin, kovan kalamiehen, pyytämästä kalasta. Venny ei ollut ajalleen tyypillinen emäntä, mutta hän oli säästeliäs lämmittäen edellisen päivän tähteitä. Onneksi perheellä oli taloudenhoitaja Hilma eli Himmu apunaan!
Perheen kesäpaikassa Toskassa perhe intoutui itsetehdystä leivästä. Näin Venny kirjoittaa siitä: ”Suuri tupa tuotti meille Toskassa jotakin ihan uutta – kotona leivottua leipää. Olihan siellä nyt oikein monumenttaalinen uuni, jossa oli hella, takka ja leipomauuni. — Mielestäni leipominen on jaloa taidetta, eikä suinkaan vain tavallinen taloustehtävä. Nyt saamme tutustua siihen alusta alkaen. — Mielessä alkaa häämöttää maukas, vasta uunista tullut murea leipä, jolla voi sulaa ja joka välipalasena teen kanssa on herkkua, alkuperäisintä herkkua, ja monta kertaa parempaa kuin makeat leivät ja kakut.”
Uran yksi merkittävimmistä teoksista syntyy
Venny Soldan-Brofeldtin Kankaankutoja-teos on noin vuodelta 1884, jolloin Venny opiskeli Pietarissa. Pietarin taideakatemian sisäänpääsy oli naisilta rajoitettu, joten Venny opiskeli Stieglitzin teknillisen piirustuksen opistossa. Kankaankutoja oli Vennyn ensimmäinen näyttelyteos, jossa hän on maalaamisen lisäksi luonut myös teoksen sommitelman. Venny osallistui tällä teoksella Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyyn syksyllä 1884. Hän itse ei päässyt näyttelyyn paikan päälle vaan lähetti teoksen Pietarista Helsinkiin, jossa sisarukset korjasivat kuljetuksen aiheuttamat vauriot ja veivät työn näyttelyyn.
Teoksen kodikas tunnelma ja yksityiskohtainen toteutus hurmaavat katsojia vuodesta toiseen. Kankaankutoja-teos onkin tutkitusti yleisön suosikki! Järvenpään taidemuseo toteutti osallistavan teosvalinnan, jossa yleisö pääsi netissä äänestämään teoksia uuteen kokoelmanäyttelyyn. Kankaankutoja keräsi huimat 164 ääntä omassa kategoriassaan. Yhteensä äänestäjiä oli 286. Näyttelystä löytyy myös monta muuta yleisön äänestämää teosta. Ne tunnistaa teoksen yhteyteen merkitystä sydänkuviosta.
Yhteisöllisyys Vennyn elämässä
Sibeliusten muutettua Ainolaan 1904, taiteilijayhteisön naiset perustivat ompelu- ja lukuseuran, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli yhdessäolo ja hyvien kirjojen lukeminen. Kerhoon kuuluivat Venny Soldan-Brofeldtin lisäksi Aino Sibelius, Maija Halonen ja Saimi Järnefelt. Ajatus yhteisen lukuseuran perustamisesta oli alun perin Vennyn, sillä hän ei välittänyt pitsin virkkaamisesta, eikä käsitöiden tekemisestä ajanvietteenä. Hän luki osallistujille ääneen sekä piirsi heitä muiden tehdessä käsitöitä. Venny kuitenkin suunnitteli kodintekstiilejä Aholaan, mutta niiden toteutuksesta vastasivat esimerkiksi Juhani Ahon siskot.
Aino Sibeliuksen kerrotaan sanoneen: ”Pitsin virkkausta ei Venny voinut sietää eikä ymmärtää, eikä käsittänyt mitä se hyödytti. Tykkäsi, että aika meni siinä hukkaan, huomautti siitä monesti. Sanoin, ’ei se mene enemmän hukkaan kuin tupakanpolttoon sinulla, en minä tähän käytä ajatuksiani, päinvastoin, vapautan ajatukset, kädet toimivat aivan mekaanisesti’”.
Kuka oli Eero Järnefelt?
Erik Nikolai Järnefelt syntyi 1863 Viipurissa kolmantena poikana Järnefeltien aatelisperheeseen. Taiteilijanimenään hän käytti Eeroa, mutta perhe kutsui häntä hänen koko elämänsä ajan oikealla etunimellään Erik. Suomenmielinen isä Aleksander Järnefelt toivoi lastensa kasvavan palvelemaan suomalaisuusaatetta. Sisaruksista tulikin taiteen saralla aatteen palvelijoita. Arvid-veljestä tulikin kirjailija, Armaasta säveltäjä, Kasperista tuli kriitikko. Pikkusisko Aino meni naimisiin säveltäjä Jean Sibeliuksen kanssa.
Eeroa kuvaillaan tyyneksi ja hillityksi herrasmieheksi. Järjestelmällinen ja harkitseva Eero ei ollut olemukseltaan boheemi. Hänen tarkkasilmäinen ihmistuntemuksensa tai ironinen suhtautumistapansa ei jäänyt huomaamatta Suvirannan vierailta. Taiteilijana hänet tunnetaan ennen kaikkea Koli-aiheistaan, kansankuvauksistaan sekä muotokuvamaalauksistaan. Järnefeltien perheen muutettua Tuusulanjärven rannalle Suvirantaan Eeron töissä yleistyivät myös kuvaukset perheenjäsenistä, kodista ja puutarhasta.
Innokas puuseppä
Eero Järnefeltin perheen koti Suviranta valmistui 1901 Tuusulanjärven rannalle. Suviranta oli ensimmäinen alueelle taiteilijaa varten rakennettu huvila. Suviranta edustaa puujugendia ja siinä on vaikutteita englantilaisista maaseutukartanoista ja Englannista lähtöisin olevasta Arts and Crafts -suuntauksesta, jossa taiteilijan koti nähtiin kokonaistaideteoksena, johon kuului myös puutarha.
Eero oli innostunut puusepäntöistä ja valmisti itse osan huonekaluista ja yhdessä tyttärensä Lauran kanssa he taiteilivat koristekuvioita huonekaluihin. Huonekaluja hankittiin Järvenpään kartanon huutokaupasta sekä Pietarista. Eero oli Firenzessä ollessaan käynyt puusepän opissa, jonka aikana hän on esimerkiksi valmistanut ateljeerissa sijaitsevan shakkipöydän pöytälevyn ja sorvannut sen kierrejalat. Voit nähdä ne valokuvassa etualalla. Maalauksessa nähtävät Eeron suunnittelemat ja valmistamat lyhdeselkäiset tuolit sijaitsevat nykyään Suvirannan ruokasalissa.
Inspiraation paikka
Eero Järnefeltin Kukkivaa kesää -teoksessa kuvataan Räikälänojaa, joka nykyäänkin erottaa Suvirannan tontin Kallio-Kuninkalan maista. Räikälänojan suu oli Tuusulanjärven antoisimpia kala-apajia, jossa Järnefeltit ja Ahot tapasivat kalastaa. Maalaus on valmistunut raskaan sisällissodan alkuvuoden jälkeen, joka repi kansan kahtia. Sitä ei heti tulisi ajatelleeksi katsellessaan kuvan upeaa kukkaloistoa. Teoksen taivas ennakoi sadetta, joten aivan seesteinen ei teoksen maisema ole. Meteorologi Seija Paasonen ajoitti teoksen heinäkuulle 1918. Silloin oli Järvenpäässä useampikin hellejakso, joka purkautui ukkosena.
Ruokapöydässä vaikutetteita Italiasta ja Ranskasta
Suvirannan puutarhasta saatiin monipuolisia aineksia Järnefeltien perheen ruokapöytään. Puutarha tarjosi merkityksiä kaunistajana kukkapuutarhan muodossa, kuin myös taloudellisessa mielessä hyötyviljelyn osalta. Vuodenkierto antoi raamit ruokapöydän tarjonnalle, vihannekset, juurekset ja marjat saatiin omasta pihasta. Omavaraisuus oli taloudellisesti, mutta myös ideologisesti tärkeää: kansallisuusaatteeseen kuului oman maan viljeleminen. Koettiin, että samalla kun hoidettiin puutarhaa, hoidettiin myös omaa maata.
Perheen ruokamaailmaan saatiin vaikutteita esimerkiksi Eero Järnefeltin Italian ja Ranskan matkoilta. Italialaistapaan ateriat usein päätettiin öljykastikkeella maustetulla salaatilla. Venäläisvaikutteita saatiin Eeron pietarilaissyntyisen äidin Elisabeth Järnefeltin perintönä, kuten esimerkiksi Suvirannassa usein nautittu kaalipiirakka tai seljanka. Saimi Järnefeltin ja jälkipolvien kerrotaan turvautuneen usein anoppinsa suomennettuun keittokirjaan. Eeron keskeneräiseksi jääneessä maalauksessa tytär Leena ja äiti Elisabeth Suvirannan puutarhassa. Valokuvassa Suvirannan kurkkuja puutarhuri Anne Töllikön kuvaamana.
Tärkeä taulu uralla loistaa kokoelmanäyttelyn helmenä
Eero Järnefeltin maalaus Salon tyttö (1894, öljy) on yksi kokoelmanäyttelyn helmistä. Kalevalan Salon tytön mallina toimi Eeron vaimon Saimin Sisko Nelma Swan. Nelman puoliso oli säveltäjä Jean Sibeliuksen veli lääkäri Christian Sibelius.
Kerrotaan, että teos on alkujaan suurikokoinen ja kaksiosainen ja sisältänyt muunnellun sitaatin Kantelettaren sitaatin ”Annoin huolla haapasien, Kuikutella korpikuusen, Surra suuren suopetäjän”. Maalauksen kerrotaan kaatuneen kantoa vasten ja tuhoutuneen pahasti. Onneksi maalauksesta pelastettiin ja kehystettiin pyöreämuotoinen tytön rintakuva, joka on nyt pysyvästi yleisön nähtävillä Järvenpään taidemuseon kokoelmanäyttelyssä.
Miten Eero vietti vapaa-aikaansa?
Vaikka Tuusulanjärven taiteilijayhteisön taiteilijat antoivat ystävilleen tilaa ja rauhaa taiteen tekemiselle, jäi aikaa myös illanistujaisten järjestämiselle. Yhteistä aikaa vietettiin niin oman perheen kuin vierailevien ystävien kanssa. Välillä irtauduttiin omasta kodista retkille, välillä kauas, välillä lähelle.
Yhteisön suosittu ajanviettopaikka oli jylhä Sarvikallio, joka on tänäkin päivänä vilkas virkistyspaikka. Suvirannan lapset kuvailevat erästä käyntiä Sarvikalliolle seuraavasti:
”Pian hän [Eero] sujautti taskuunsa vesivärilaatikon ja vesipullon. Huviretket suuntautuivat useimmiten Sarvikalliolle, missä luonto oli jylhempää kuin Suvirannan lähistöllä. Papalla oli moottorivene, johon me kaikki sullouduimme. Naapuritkin seurasivat usein mukana. Oli kahvitarpeet koreissa. Pappa katseli heti sopivaa paikkaa ja istahti työnsä ääreen. Me kävimme uimassa, joka oli jännittävää, koska Sarvikallion ranta oli äkkijyrkkä ja meille suuri elämys”
Eeron ja Vennyn taiteeseen ja elämään pääsee tutustumaan myös Järvenpään taidemuseolla
Eeron ja Vennyyn sekä heidän tuotantoonsa on mahdollista tutustua lisää myös Järvenpään taidemuseon pysyvässä kokoelmanäyttelyssä, joka avautui toukokuussa 2023. Marraskuussa museolla järjestetään myös taiteilijoiden merkkikuukautta juhlistavia tapahtumia.
– Eero ja Venny ovat Suomen taiteen kultakauden ajan merkittäviä taiteilijoita. Heidän taiteellaan oli suuri merkitys suomalaisuuden, suomalaisen kulttuurin ja suomalaisten kulttuuri-identiteetin synnylle. Lisäksi he ovat kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävän Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäseniä. Järvenpääläiset saavat olla ylpeitä, että meidän oman taidemuseon kokoelmat ovat näin merkittävät, Järvenpään taidemuseon museoassistentti Maria Korsman sanoo.
Järvenpääelämää-tarinoissa esitellään järvenpääläistä elämänmenoa ja kerrotaan syvemmin kaupungissa tapahtuvista ajankohtaisista asioista.